Ensimmäiset prototyypit ja esituotannon vaunut valmistuivat vuosien 1967 ja 1968 välisenä aikana. Vuonna 1969 Rheinmetal sai tilauksen Länsi-Saksan armeijalta. Ensimmäiset sarjatuotannossa valmistuneet vaunut toimitettiin toukokuussa 1971 ja tuotanto jatkui vuoteen 1975, kun noin 2100 vaunua oli valmistunut. Tämä jälkeen samalle alustalle rakennettiin Roland-ilmatorjuntaohjus-vaunuja. Vaunu on ollut käytössä vain Saksan armeijalla. Sen ilmatorjunta-versio Roland on käytössä myös Brasiliassa. Kreikka on neuvotellut 500 käytetyn vaunun hankkimisesta.
Marderin aseistuksena on 20 mm Rheinmetall MK 20 Rh202 −konetykki kahden miehen tornissa. Sen lisänä on 7,62 mm MG3 −konekivääri tykin suuntaisesti. Aikaisemmissa versiossa oli toinen MG3 kauko-ohjattuna takarungon päällä. Voimanlähteenä on 600 hevosvoiman (441 kW) MTU MB 833. Pian vaunujen valmistumisen jälkeen niihin lisättiin MILAN-panssarintorjuntaohjus, jonka ampujana oli aluksi vaununjohtaja. Jälkeenpäin kaikkiin vaunuihin lisättiin lämpökamera.
Vuonna 1988 alkaneessa päivitysohjelmassa Thyssen Henschel lisäsi kaikkiin vaunuihin panssarointia, jonka on tarkoitus pysäyttää Neuvostoliiton BMP-2:n 30 mm konetykin ammus sekä uudet rypälepommit. Vaunun massa kasvoi 35 tonniin ja samalla voimansiirto ja jousitus uusittiin.
Yleisin käytössä oleva malli on Marder 1A3. Malli 1A4 lisäsi ainoastaan kyvyn käyttää salattua radioverkkoa. 1A5:ssä on lisäksi parannettu suoja miinoja vastaan.
Marder oli pohjana Thyssen-Henschelin kevyelle vaunulle, joka sai Argentiinassa nimen TAM (Tanque Argentino Mediano). Runkoa on käytetty Rolandin lisäksi Jagdpanzer Kanone 90mm:ssa ja Raketenjagdpanzer SS-11:ssä.
Marder -vaunut tullaan korvaamaan uusilla Puma -vaunuilla vuosien 2010–2020 aikana.
