M3 (panssariauto) (engl.M3 Scout Car) on yhdysvaltalainen panssariauto jota valmistettiin toisen maailmansodan aikana. Ajoneuvosta käytettiin sen valmistajan White Motor Companyn mukaan myös nimeä White Scout Car. M3:a käytettiin muun muassa tiedustelu- ja komentoajoneuvona, ambulanssina sekä tykinvetäjänä.
M3-panssariauton suunnittelu aloitettiin vuonna 1937 White Motor Companyn tehtaalla Clevelandissa. Ajoneuvo varustettiin jatkuvalla nelivedolla ja neljävaihteisella synkronoimattomalla vaihdelaatikolla. Ensimmäinen M3:sta tehty tilaus käsitti 64 ajoneuvoa jotka luovutettiin Yhdysvaltain armeijan Seitsemännelle ratsuväkiprikaatille. Valmistetuista ajoneuvoista saatujen kokemusten perusteella ajoneuvosta tehtiin parannettu malli josta käytettiin nimeä M3A1. M3A1:n runko oli alkuperäistä pidempi ja leveämpi. Parannettuun malliin mahtui seitsemän sotilasta ja se oli aseistettu kolmella konekiväärillä. M3A1:n sarjavalmistus alkoi vuonna 1940 ja se oli tuotannossa vuoteen 1944 asti. Näinä vuosina ajoneuvoa valmistettiin yhteensä 20 918 kappaletta.
M3A1:n rakenne vaikutti useisiin myöhemmin suunniteltuihin sotilasajoneuvoihin. Yhteneväisyyksiä löytyy muun muassa M3 puolitelavaunun sekä BTR-40-panssariauton rakenteesta. Myös S1-panssariauton kori kopioitiin M3A1:den rakenteesta.
Taistelukäyttö
M3A1 oli ensimmäistä kertaa taistelukäytössä Filippiineillä vuonna 1941. Toisessa maailmansodassa yhdysvaltalaiset joukot käyttivät ajoneuvoa myös Pohjois-Afrikassa ja Sisiliassa. Käytössä M3A1:n heikkouksiksi paljastuivat panssaroimaton avoin katto, tehoton pääase ja huonot maastoajo-ominaisuudet. Näistä syistä johtuen vuoteen 1943 mennessä ajoneuvo korvattiin Yhdysvaltain kalustossa pääsääntöisesti M8 Greyhound -panssariautolla. Lend-Lease-sopimusten puitteissa myös Neuvostoliiton ja Ison-Britannian joukot käytti M3A1:tä suuremmissa määrin toisessa maailmansodassa. Lisäksi ajoneuvo oli usean muun liittoutuneisiin kuuluneen valtion armeijan käytössä.
