PROFILPELAJAR.COM

Lysistrate
Λυσιστράτη
	; Lysistraten esitys vuodelta 2008.
Kirjoittaja	Aristofanes
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	komedia
Tapahtumapaikka ja -aika	Akropolis ja sen lähistö
Kantaesitys	411 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Lysistrate; Kalonike; Myrrhine; Lampito; muita ateenalaisia, spartalaisia ym. miehiä ja naisia;
Kuoro	vanhojen miesten kuoro; vanhojen naisten kuoro; ateenalaisten kuoro;
	Infobox OK

Lysistrate (m.kreik. Λυσιστράτη, Lysistratē, lat. Lysistrata) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, jonka aiheena on naisten julistama seksilakko saadakseen miehet lopettamaan peloponnesolaissodan.^[1] Komediassa on selkeä sodanvastainen sanoma ja toisaalta estotonta naureskelua seksin kustannuksella.

Historia

Aristofaneen Lysistraten kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla vuonna 411 eaa. Se esitettiin mahdollisesti Lenaia-juhlassa, ja sen koregina toimi Kallistratos. Tuossa vaiheessa peloponnesolaissota Ateenan ja Spartan johtamien liittoutumien välillä oli kestänyt jo kaksikymmentä vuotta, ja Ateena oli kärsinyt suuren tappion Sisilian sotaretkellä pari vuotta aiemmin. Komedia kuuluu Aristofaneen näytelmäkirjailijanuran keskikauteen. Samana vuonna esitettiin Aristofaneen Naistenjuhla.^[1]^[2]

Sisältö

Lysistrate edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan vanhaa attikalaista komediaa, mutta alkaa jossain määrin jo etääntyä sen käytänteistä; siinä on muun muassa kaksi kuoroa (khoros), jotka myöhemmin yhdistyvät yhdeksi, eikä siinä ole enää tavan mukaista parabasista. Näytelmä koostuu 1 320 runosäkeestä.^[1]

Juoni

Näytelmä alkaa sillä, että ateenalainen Lysistrate on kutsunut muiden kaupunkivaltioiden naiset koolle, sillä hänellä on tärkeää asiaa. Paikalle on kuitenkin tullut vain Kalonike (suomennoksessa Kleonike), jonka kautta kaikki naiset esitetään hedonisteiksi, jotka vaativat jämäkkää ohjausta. Lysistrate puolestaan näyttäytyy vahvana naisena, jolla on vahva omanarvontunto ja yhteisöllinen vastuuntunto.^[3] Hänen nimensä voitaisiin suomentaa esimerkiksi ”armeijan hajottaja”.^[1]

Hetken päästä muitakin naisia alkaa saapua paikalle eri puolilta Kreikkaa. Lysistrate kertoo aikomuksestaan pakottaa miehet lopettamaan lakkaamattomalta tuntuva sotiminen. Naiset ovat innokkaita auttamaan, mutta kun Lysistrate kertoo, että se tapahtuisi seksilakon kautta, innostus hiipuu nopeasti. Lopulta Lysistrate saa kuitenkin taivuteltua muut naiset taakseen spartalaisen Lampiton avustuksella, ja naiset vannovat viinimaljan ääressä Lysistraten lausuman valan, jonka Kalonike toistaa muiden naisten puolesta.^[3] Vala kuvaa hyvin näytelmän tyylilajia:

»En tule naimaan mieheni enkä rakastajani kanssa
vaikka hän lähestyisi minua peitsi tanassa.
Elän kodissani koskemattomana, ylläni unelmapuku ja meikattuna,
niin että mieheni himot herää. Mutta minä en anna.
Ja jos hän yrittää väkisin, minä olen kylmä enkä värähdäkään.
En nosta jalkojani kattoa kohti, enkä käy nelinkontin hänen eteensä.
Jos pidän tämän valan, saan juoda tästä kannusta.
Mutta jos rikon, täyttyköön kannuni vedellä.^[4]»

Heti kun vala on vannottu, läheiseltä Akropoliilta kuuluu voitonhuuto: Ateenan vanhat naiset ovat vallanneet sen Lysistraten yllytyksestä, sillä siellä säilytetään Ateenan valtion kassaa, jota ilman sodankäynti on mahdotonta. Lampito lähtee levittämään sanaa naisten kapinasta. Muut naiset vetäytyvät Akropoliin muurien suojaan odottamaan miesten vastaiskua.^[5]

Vanhojen miesten kuoro saapuu, tarkoituksenaan polttaa Akropoliin portit, jos naiset eivät antaudu. He raahaavat puita, ja tuskittelevat savun ja työn raskauden kanssa. Pian paikalle saapuu vanhojen naisten kuoro vesiruukkuja kantaen. Myös he valittavat työn kovuutta, mutta sanovat olevansa valmiita auttamaan nuorempia naisia. Kuorot uhkailevat toisiaan, mutta lopulta vesi voittaa tulen ja miehetkin kastuvat läpimäriksi.^[5]

Paikalle saapuu komissaari poliisijoukkoja vastanneiden skyyttiläisten jousimiesten kanssa. Hän sanoo naisten olevan luonnoltaan hysteerisiä sekä viininjuontiin, seksuaalisiin hurjasteluihin ja vierasperäisiin kultteihin taipuvaisia, mutta toisaalta moittii miehiä siitä, etteivät nämä ole valvoneet naisiaan tarpeeksi. Komissaari on tullut hakemaan kassasta hopeaa laivaston tarvitsemiin airoihin. Naiset kuitenkin kukistavat tämän joukot pian.^[5]

Lysistrate palauttaa järjestyksen, ja selittää komissaarille naisten turhautumisen siihen, että miehet tekevät typeriä päätöksiä, jotka kuitenkin vaikuttavat kaikkiin, eivätkä kuuntele vaimojensa mielipiteitä. Lysistrate kietoo komissaariin päähän oman huivinsa ja antaa tälle korillisen villaa, ja sanoo, että sota on tästä lähtien naisten hoidossa. Hän kertoo myös tuntevansa sääliä nuoria, lapsettomia vaimoja kohtaan, kun nämä ikääntyvät yksin kotona miestensä ollessa sotimassa. Kun komissaari huomauttaa miestenkin ikääntyvän, Lysistrate huomauttaa, että miehet voivat mennä naimisiin missä iässä vain, mutta naisilla naimaikä on lyhyt; sitten nainen jo katsotaan liian vanhaksi. Lopulta komissaari poistuu tekemään valituksen naisten käytöksestä, kun taas Lysistrate poistuu Akropoliille.^[5]

Vanhojen naisten ja vanhojen miesten kuorojen välinen suunsoitto jatkuu, kunnes Lysistrate palaa kertoakseen uutisia: naiset ovat epätoivoisesti seksin tarpeessa ja alkavat livetä paikalta mitä erikoisimpiin tekosyihin vedoten. Yksikin väitti olevansa menossa kotiin levittääkseen ”villansa” sängyn päälle, toinen puolestaan ”häkilöidäkseen”, kun taas kolmas oli tekeytynyt raskaaksi laittamalla kypärän asunsa alle. Lysistrate palauttaa kurin ja palaa takaisin Akropoliille odottamaan miesten antautumista.^[5]

Paikalle saapuu mies, joka on himon jäykistämä. Hän osoittautuu Kinesiaaksi, Myrrhinen mieheksi. Lysistrate määrää Myrrhinen kiihottamaan ja kiusaamaan miestään, kunnes tämä lopettaa sotimisen. Myrrhine lupautuu. Pari alkaa valmistautua sänkypuuhiin heti paikalla. Myrrhine kuitenkin haluaa sänkyyn vielä patjan, sitten tyynyn, sitten vielä peiton ja hajusteita, ja tekee kaikkensa viivytelläkseen toimintaa, ja lopuksi tuottaa miehelleen pettymyksen lukittautumalla takaisin Akropoliin suojiin.^[5]

Spartan lähettiläs saapuu yrittäen peitellä erektiotaan vaatteen alle. Hän pyytää rauhanneuvotteluita. Komissaari nauraa spartalaisen tilan nähdessään, vaikka on itse samassa jamassa, ja lupaa aloittaa neuvottelut. Miesten ja naisten kuorot yhdistyvät laulaen ja tanssien yhdessä. Lopulta lavalle tuodaan nuori Sovinto (Diallage) -niminen nainen samoin kuin Rauha Aristofaneen komediassa Rauha. Miehet eivät saa silmiään irti naisesta, ja heidän käymänsä ”neuvottelut” ovat täynnä kaksimielistä vihjailua. Lopulta erimielisyyksistä päästään sovintoon ja neuvottelut saadaan onnellisesti päätökseen.^[5]

Näytelmä päättyy juhliin, jossa miehet ja naiset laulavat ja tanssivat yhdessä.^[5]

Tulkintoja

Komedia kääntää sukupuoliroolit nurin päin ja on tyyliltään ja sisällöltään yksi Aristofaneen hillittömimpiä ja kaksimielisimpiä. Näytelmä tulkitaan nykyään usein feministisenä ja pasifistisena. Se ei kuitenkaan ole feministinen nykyaikaisessa mielessä: vaikkakin se osoittaa myötätuntoa naisten kokemuksia kohtaan, se uusintaa voimakkaasti sukupuolisia stereotypioita^[1] ja pilkkaa naisia yhtä paljon kuin miehiä.

Komedian tulkinnassa on otettava huomioon myös se, että antiikin kreikkalaisessa teatterissa kaikki näyttelijät, myös naisroolien esittäjät, olivat miehiä. Näin näytelmässä ei ole aitoa sukupuoliroolien nurin kääntämistä, sillä naiset eivät päässeet edes esittämään ylivaltaa miehiin nähden. Mitä seksilakon toimivuuteen todellisuudessa tulee, antiikin ajan miehillä olisi ollut muitakin hyväksyttyjä keinoja seksuaalisten halujen purkamiseen kuin vaimot, joten myös tämä vähentää naisten todellista valtaa.^[1]

Komedia ei myöskään ole yksiselitteisen pasifistinen,^[1] vaikkakin osoittaa ateenalaisten kyllästymistä pitkään sotaan.

Sovitukset

Lysistratesta on tehty useita moderneja sodanvastaisia sovituksia. Myös suomalainen televisionäytelmä Hyvää iltaa, sota (1966) pohjautuu Lysistrateen.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Mastin, Luke: Lysistrata Ancient Literature. Viitattu 11.12.2017.
↑ Robson, James: Aristophanes. An Introduction, s. 1–2. Duckworth, 2009. ISBN 978-0715634523
↑ ^a ^b Aristofanes: Lysistrate 1–211.
↑ Aristofanes: Lysistrate 212–236. Suomennos Pentti Saarikoski.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Aristofanes: Lysistrate 237–1320.

Kirjallisuutta

Suomennokset

Aristofanes: Lysistrate. Monisteessa Aristofanes: Komediat 2. (Rauha, Linnut, Lysistrate, Naiset Thesmophoriajuhlassa) Suomentanut Aulis Rissanen. Omakustanne, 1972.
Aristofanes: Lysistrate. (Suomentanut Esko Elstelä) Suomen teatteriliitto, 1978. (moniste)
Aristofanes: Lysistrate. (Suomentanut Pentti Saarikoski) Suomen teatteriliitto, 1974. Myös teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 99–164. (Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen) Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Aristophanes: Lysistrata. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. II. (Lys., Thesm., Ran., Eccl., Plut., Fragmenta. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814505-9 Kreikankielinen alkuteksti.
Aristophanes: Lysistrata. Teoksessa Aristophanes: Birds. Lysistrata. Women at the Thesmophoria. (Aristophanes Volume III. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2000. ISBN 0674995872 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aristophanes: Lysistrata. Teoksessa Aristophanes: Lysistrata, The Women's Festival, and Frogs. (Käännös Michael Ewans. Oklahoma Series in Classical Culture Series 42) University of Oklahoma Press, 2012. ISBN 0806185147 Englanninkielinen käännös.
Aristophanes: Lysistrata. Teoksessa Aristophanes: Lysistrata and Other Plays. (Kääntäjä Alan H. Sommerstein. Penguin classics) Penguin UK, 2003. ISBN 0141907010 Englanninkielinen käännös.