Ampiaiset (m.kreik. Σφῆκες, Sfēkes, lat. Vespae) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia. Se tekee pilkkaa ateenalaisten innosta oikeudenkäynteihin ja politikointiin.^[1]

Aristofaneen Ampiaisten kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla Lenaia-juhlilla vuonna 422 eaa. Näytelmä arvostelee selvästi ateenalaista populististista poliitikko Kleonia, joka oli merkittävä sotaa kannattaneen puolueen johtaja Spartan johtamaa liittoumaa vastaan käydyn peloponnesolaissodan aikana. Kleon sai merkittävän aseman puhujana kansankokouksessa Perikleen jälkeen, ja onnistui manipuloimaan oikeudenkäyntejä omaksi poliitiseksi ja henkilökohtaiseksi hyödykseen, muun muassa tuottamalla oikeusjuttuja, jotta lautamiehet saivat palkkansa. Kleon oli syyttänyt Aristofanesta tämän näytelmästä Babylonialaiset, joka ei ole säilynyt nykyaikaan. Aristofanes hyökkäsi Kleonia vastaan Ritareissa ja jatkaa hyökkäystä Ampiaisissa.^[1]

Ampiaiset edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua vanhaa attikalaista komediaa. Näytelmä koostuu 1 537 runosäkeestä.^[1]

Näytelmä alkaa sillä, että tavallisen ateenalaisen yksityistalon yli on viritetty suuri verkko. Myös talon sisäänkäynti on tukittu, ja kaksi orjaa vartioi ovea ulkopuolella, vaikka nukkuukin. Talon katolla nukkuu kolmas mies. Orjakaksikko herää, ja käy ilmi, että he vartioivat ”hirviötä”. Katolla nukkuva mies on heidän isäntänsä, kun taas ”hirviö” on tämän vanha isä, jolla on harvinainen sairaus. Orjat alkavat arvuutella yleisöä sairauden laadusta. Ehdotetaan pelihimoa, juomariutta ja muita huveja, mutta kaikki nämä arvaukset menevät väärin — isä on filēliastēs (φιληλιαστής) eli addiktoitunut oikeudenkäynteihin, toisin sanoen hän käyttää kaiken aikansa lautamiehenä tuomiten innokkaasti toisia. Isän nimeksi paljastuu Filokleon (”Kleonin ystävä”), kun taas hänen poikansa on nimeltään Bdelykleon (”Kleonin vihaaja”).^[2]

Filokleonin oireita kuvaillaan tarkemmin. Niihin kuuluu epäsäännöllinen uni, pakkomielteinen ajattelu, huono hygienia ja hamstraaminen. Kaikki neuvot ja parannusyritykset ovat epäonnistuneet. Siksi Bdelykleon, joka haluaa auttaa isäänsä, on lukinnut tämän sisälle taloonsa. Filokleon on kuitenkin päättäväinen päästäkseen ulos ja oikeuteen, ja yrittää paeta toistuvasti. Seuraavaksi Bdelykleon herää ja varoittaa orjiaan siitä, että isä on taas liikkeellä. Hän käskee orjia vartioimaan viemäreitä, sillä isä voi liikkua kuin hiiri, mutta tämä yrittääkin ulos savupiipun kautta. Bdelykleon on kuitenkin valppaana ja työntää isänsä takaisin sisään. Toinen koominen pakenemisyritys leikittelee Odysseuksen pakenemisyrityksellä kykloopin kynsistä Odysseiassa.^[2]

Filokleonin lautamiestoverit, ampiaisiksi pukeutunut kuoro (khoros), tulee hänen avukseen, koska on saanut tietää ystävänsä ahdingosta. Bdelykleon ja hänen palvelijansa päätyvät käsikähmään ympärillään parveilevien ampiaisten kanssa. Ampiaiset voitetaan, vaikka niillä on pistimet.^[2]

Tämän jälkeen Bdelykleon alkaa väitellä isänsä kanssa lautamiehenä toimimisen hyödyistä. Filokleon sanoo nauttivansa rikkaiden ja köyhien imarteluista, kun nämä yrittävät vedota häneen saadakseen mieleisensä tuomion. Hän nauttii myös vapaudesta tulkita lakeja niin kuin häntä huvittaa, sillä hänen päätöksensä eivät joudu tarkastelun kohteeksi, ja hänen lautamiehentyöstä saamansa palkka antaa hänelle vapautta. Bdelykleon vastaa, että lautamiehet ovat pikkumaisten viranomaisten vaatimusten riepoteltavina ja saavat vähemmän palkkaa kuin ansaitsisivat — suuri osa Ateenan rahoista päätyy Kleonin kaltaisten miesten käsiin. Hän saa todistettua isälleen ja kuorolle, että lautamiehinä toimimalla he eivät saa aikaan mitään muuta kuin palvelevat demagogeja.^[2]

Filokleon taipuu pysymään kotona. Hän ei kuitenkaan osaa luopua vanhoista tavoistaan. Isäänsä auttaakseen Bdelykleon pystyttää oikeusistuimen kotiinsa, jotta hänen isänsä voi toimia sen puheenjohtajana. Koska ketään muuta ei ole tuomittavaksi, syytteeseen laitetaan perheen koira nimeltään Labes. Syytteen mukaan tämä oli syönyt herkullisen palan sisilialaista juustoa. Syyttäjänä toimii toinen koira, jonka olemus viittaa selvästi Kleoniin, kun taas todistuskappaleina toimivat malja, petkel, juustoraastin ja muut esineet.^[2] Kohtaus on todennäköisesti viittaus hieman aiemmin käytyyn oikeudenkäyntiin, jossa Kleon syytti ateenalaista kenraali Lakhesta siitä, että tämä oli hyväksynyt lahjuksia Ateenan sisilialaisilta vihollisilta käynnissä olleen peloponnesolaissodan aikana.

Farssimaisessa oikeudenkäynnissä Bdelykleon puolustaa koiraa, ja kaiken muun epäonnistuessa näyttämölle tuodaan syytetyn ”pennut” eli joukko lapsia pukeutuneena koiran pennuiksi. Filokleonia tämä ei liikuta, mutta Bdelykleon vaihtaa äänestyslaatikoita hänen edessään, ja huijaa Filokleonin äänestämään ”syytön”. Kun ”kaikki äänet” on laskettu ja koira vapautetaan, Filokleon pyörtyy — ikään kuin ei olisi koskaan ennen vapauttanut ketään. Bdelykleon kuitenkin lohduttaa isäänsä ja sanoo vievänsä tämän mukanaan pitoihin.^[2]

Sillä välin kuoro astuu eteenpäin puhuakseen suoraan yleisölle parabasiksessa. Se ylistää näytelmäkirjailijaa siitä, että tämä asettuu Kleonin kaltaisia hirviöitä vastaan, ja moittii yleisöä siitä, ettei se pitänyt kirjailijan edellisestä näytelmästä (eli Pilvistä). Kuoro ylistää menneitä sukupolvia, vetää esiin Marathonin taistelun muiston ja valittaa sitä, että Ateenan imperiumin varat menevät kelvottomien miesten omiin käsiin.^[2]

Roolien vaihtamisen teema jatkuu, ja Bdelykleon pukee isänsä väkisin hienoihin ja muodinmukaisiin vaatteisiin pitoja varten ja opettaa tälle, kuinka pidoissa tulee käyttäytyä. Filokleon sanoo kieltäytyvänsä viininjuonnista, koska se tuo ongelmia, mutta Bdelykleon sanoo hienostuneiden miesten voivan aina puhua itsensä pois ongelmista. Niin he lähtevät luottavaisina pitoihin.^[2]

Seuraa toinen parabasis, jossa kuoro kertoo konfliktista Aristofaneen ja Kleonin välillä. Tämän jälkeen näyttämölle saapuu kotiorja, joka kertoo, mitä juhlissa oli tapahtunut: Filokleon oli juonut itsensä humalaan, loukannut kaikkia poikansa ystäviä ja hyökkää nyt kaikkien kimppuun, jotka tulevat vastaan matkalla kotiin. Filokleon saapuu paikalle huilunsoittajaneito kainalossaan ja vihamiehet kintereillään. Bdelykleon saapuu hieman myöhemmin ja raivoaa isälleen siitä, että tämä sieppasi huilunsoittajattaren pidoista. Hän yrittää palauttaa tytön, mutta Filokleon lyö häntä.^[2]

Paikalle alkaa saapua Filokleonin hankkimia vihamiehiä, jotka vaativat hyvitystä ja uhkaavat haastaa tämän oikeuteen. Filokleon yrittää puhua itsensä pois ongelmista kuin hienokin maailmanmies, mutta pahentaa tilannetta entisestään, ja lopulta Bdelykleon raahaa isänsä sisälle. Kuoro laulaa siitä, kuinka hankalaa ihmisten on muuttaa tapojaan, ja kiittää poikaa omistautumisesta isälleen. Lopuksi kaikki palaavat näyttämölle ja alkavat tanssia. Filokleon haastaa tansiin kolme rapua (kirjailija Karkinoksen kolme poikaa, jotka edustavat Ateenan tragediankirjoittajia).^[2]

Ampiaisia on pidetty yhtenä näytelmistä, joka kaikkein parhaiten edustaa vanhan attikalaisen komedian lajityyppiä. Komedia pilkkaa terävästi Kleonia päähenkilöidensä nimien ja toiminnan kautta, ja nämä muodostavat taitavasti rakennetut henkilöhahmot sekä komedian kannalta, psykologisina kuvauksina että allegorioina. Filokleon, ”Kleonin ystävä”, esitetään ilkeänä vanhana miehenä, joka on riippuvainen oikeudenkäynneistä ja turvautuu kaikessa oikeusjärjestelmään, kun taas Bdelykleon, ”Kleonin vihaaja”, esitetään järkevänä, lakeja kunnioittavana nuorena miehenä. Tämä näyttäytyy kirjailijan poliittisena kannanottona, joka kehottaa ateenalaisia korvaamaan vanhan hallinnon nuorilla rehdeillä miehillä. Toisaalta näytelmä kritisoi Kleonin lisäksi koko oikeusjärjestelmää, joka perustui lautamiehiin ja vetoaviin puheisiin.^[1]

Joissakin käännöksissä päähenkilöille on annettu selvennyksen vuoksi nimet Prokleon (”Kleonin puolesta”) ja Antikleon (”Kleonia vastaan”).

Englantilainen säveltäjä Ralph Vaughan Williams teki näytelmästä suositun sovituksen vuonna 1909.

• Aristofanes: Ampiaiset. Monisteessa Aristofanes: Komediat 1. (Akharnalaiset, Ritarit, Pilvet, Ampiaiset) Suomentanut Aulis Rissanen. Omakustanne, 1972.

• Aristophanes: Vespae. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. I. (Ach., Eq., Nub., Vesp., Pax, Aves. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814504-2 Kreikankielinen alkuteksti.
• Aristophanes: Wasps. Teoksessa Aristophanes: Clouds. Wasps. Peace. (Aristophanes Volume II. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 488) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1998. ISBN 9780674995376 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

• Αριστοφάνης: Σφήκες. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
• Aristophanes: Wasps. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)