Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Ernst Almar Ferdinand Fabritius

Frans Uno Fagernäs

Aksel Woldemar Falkenberg

Bertel Ragnar Fallenius

Edvard Finne

(16. tammikuuta 1897 Vöyri – 16. huhtikuuta 1931) oli suomalainen jääkärivääpeli ja työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Matts Henrik Flink ja Anna Lovisa Holmberg. Tämä Vöyriläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan 29. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 18. joulukuuta 1917 ja takaisin tykistöpatteriin 10. helmikuuta 1918. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 2. patteriin, jonka mukana osallistui taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen toimitetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 3. patteriin ja otti osaa sotatoimiin Karjalankannaksella, mm. Raivolan taisteluun ja Inon saartoon. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, josta hänet tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä siirrettiin Kenttätykistörykmentti n:o 2:n 4. patteriin. Armeijasta hän erosi helmikuussa 1919. Sotilasuransa jälkeen hän työskenteli työmiehenä kotipitäjässään ja kuoli keuhkotautiin 16. huhtikuuta 1931 ja haudattiin Vöyrille. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 17. huhtikuuta 1918, Vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki.

Mårten Isak Flink

(2. tammikuuta 1893 Turtola – 6. huhtikuuta 1928) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hänen vanhempansa olivat torppari Juho Flygare ja Sandra Johanna. Tämä Ylitorniolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 20. huhtikuuta 1916 ja takaisin 3. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Täydennysjoukkoon hänet komennettiin uudemman kerran 14. toukokuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 6. kesäkuuta 1917. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 29. elokuuta 1917 ja siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 3. joulukuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patterin kuormastoon, josta hänet siirrettiin hiukan myöhemmin Jääkäritykistön 2. patteriin. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä ja Tampereella. Hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Pohjois-Savon rykmentin 9. komppaniaan 14. huhtikuuta 1918, jonka mukana hän otti osaa Viipurin valloitukseen ja etenemiseen Haminaan. Sisällissodan jälkeen hän koulutusaliupseerina Pohjois-Savon rykmentistä muodostetussa Helsingin vartiopataljoonassa. Hän erosi armeijasta 8. lokakuuta 1918, osallistuakseen Viron vapaussotaan. Hän liittyi ensimmäiseen suomalaiseen vapaajoukkoon, jossa hän toimi 1. komppanian päällikkönä ja osallistui taisteluihin Kahalassa, Utrialla ja Narvassa. Sodasta saamiensa traumojen johdosta hän joutui sairaalahoitoon ja kuoli mielisairaana Turussa 6. huhtikuuta 1928. Ylennykset: Jefreitteri 11. huhtikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918, Vänrikki 1919 (Viron armeija). Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1.lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.

(18. lokakuuta 1897 Nilsiä – 20. helmikuuta 1920 Lappeenranta) oli suomalainen jääkäri ja kauppias. Hänen äitinsä oli Ulla Forsander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eva Kristiina Kasurisen kanssa. Tämä räätälioppilas liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 27. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Oman kertomuksensa mukaan hän palasi Suomeen Hollannin, Norjan,ja Ruotsin kautta 1917 ja asettui Varkauteen kauppiaaksi. Sisällissodan jälkeen hän muutti Lappeenrantaan ja toimi silläkin kauppiaana. Hänet on haudattu Varkauteen.

(27. tammikuuta 1891 Oulu – 15. elokuuta 1950) oli suomalainen jääkäri ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat suutari Herman Forsberg ja Anna Tuohino. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Greta Maria Pyykkön kanssa. Tämä kansakoulun ja neljä luokkaa Oulun suomalaista yhteiskoulua käynyt sähköasentaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 28. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.^[1] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän erosi pataljoonasta 12. helmikuuta 1918 ja siirrettiin siviilitöihin. Suomeen hän saapui 11. joulukuuta 1918 ja työskenteli aluksi sähköasentajana Oulussa ja Rovaniemellä, mutta varsinaisen elämäntyönsä hän teki Rovaniemeläisen sähkölaitoksen työnjohtajana. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Väinö Ilmari Forsberg

Adolf Herbert Alexander af Forselles

Irmer Forsius

(11. elokuuta 1892 Oravainen – 17. joulukuuta 1933) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Johan Bredfors ja Maja Greta Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Signe Irene Rönnbackan kanssa. Tämä kansakoulun ja Vaasan teollisuuskoulua käynyt mekaanikko liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 17. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän osallistui Saksassa myös rautatierakennus- ja asemestarikursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi ja asemestariksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen edellä mainitussa pataljoonassa, jonka mukana siirtyi Valkoisen kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 15. heinäkuuta 1918 Helsingin jalkaväkirykmenttiin, jonka nimi ensin muuttui Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:ksi ja myöhemmin Porin rykmentiksi. Hän palveli sen 1. konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi 24. huhtikuuta 1920 ja toimi sen jälkeen eri liikkeiden palveluksessa kauppamatkustajana vuoteen 1929 saakka, jolloin sairastui keuhkotautiin ja kuoli 17. joulukuuta 1933 ja haudattiin Pietarsaareen. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

(11. helmikuuta 1890 Porvoo – 28. kesäkuuta 1943) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat sahanhoitaja Adolf Reinhold Forssell ja Hilda Emilia Löfgren. Hän kävi kahdeksan luokkaa Hämeenlinnan ruotsalaista yhteiskoulua ja jatkoi opintojaan Eisenachissa Saksassa opiskellen metsänhoitoa vuosina 1913–1914. Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 25. marraskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän osallistui Saksassa myös rautatierakennus- ja asemestarikursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan puhelinupseeriksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 2. Jääkäriprikaatin 3. jääkärirykmentin puhelinjoukkueen johtajaksi, Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän toimi 3. Jääkärirykmentin esikunnassa, josta hänet siirrettiin 11. heinäkuuta 1918 Kenttälennätinosastoon Helsinkiin. 3. Divisioonan tiedonanto-osastoon hänet siirrettiin 18. elokuuta 1918, josta hänet siirrettiin 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon 13.marraskuuta 1918 ja sen päälliköksi 1. tammikuuta 1919 alkaen. Kenttälennätinpataljoonaan hänet siirrettiin ase- ja tekniseksi upseeriksi 29. joulukuuta 1920. Armeijasta hän erosi 30. kesäkuuta 1922, jonka jälkeen hän muutti Kanadaan vuonna 1923 ja toimi siellä muun muassa Thos. Wooling of Englehart puutavarayrityksen palveluksessa Ontariossa. Hänet on haudattu Kirkland Lakeen, Bourkes, Ontario. Ylennykset: Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1919. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

(23. maaliskuuta 1894 Pori – 28. maaliskuuta 1918) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat vaatturi Isak Ferdinand Forssell ja Josefina Nylund. Hän kävi kansakoulun ja ammattikoulun sekä Porin kauppakoulun. Opintojaan hän jatkoi Tampereen teknisessä opistossa, jonka hän lopetti kesken ja siirtyi Saksaan lähtijöiden joukkoon. Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 5. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan puhelinupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 2. Jääkäriprikaatin 3. jääkärirykmentin puhelinjoukkueen johtajaksi, Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Kalevankankaalla, missä hän kaatui taisteluissa 28. maaliskuuta 1918 ja haudattiin Vaasan sankarihautaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

(7. lokakuuta 1884 Turku – 9. toukokuuta 1942) oli suomalainen jääkäri ja ylikonemestari. Hänen vanhempansa olivat asentaja Johan Robert Forsström ja Erika Sofia Sundström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1914 Emilia Katarina Karlssonin kanssa. Hän oli kansakoulun ja Turun teollisuuskoulun käynyt. Ylikonemestarin tutkinnon hän suoritti vuonna 1908. Hän toimi S/S Castorin ylikonemestarina maailmansodan syttyessä, jolloin hänet pidätettiin Bremenin satamasta laivastaan. Vapauduttuaan hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan 27. syyskuuta 1915, josta hänet komennettiin tammikuussa 1916 Ruotsiin ja Suomeen erikoistehtäviin S/S Cereksen ylikonemestarina, tällä komennuksella hän oli vuodet 1916–1918. Suomen sisällissotaankin hän osallistui samaisissa tehtävissä. Sisällissodan jälkeen hän toimi Helsingin kaasulaitoksen vuorokaasumestarina vuosina 1918–1927 ja siitä eteenpäin ylikaasumestarina. Hänet on haudattu Helsinkiin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

(1. heinäkuuta 1884 Tervola – 11. helmikuuta 1954) oli suomalainen jääkärialiupseeri ja talonomistaja. Hänen äitinsä oli Iida Maria Foudila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Edit Matilda Niemisen kanssa. Tämä Tervolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. tammikuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 15. lokakuuta 1916 ja edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917 Hän saapui Suomeen S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalla 24. maaliskuuta 1918 ja hänet määrättiin Valkoiseen armeijaan aliupseeriksi ja sijoitettiin 2. ja 5. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 31. elokuuta 1918 ja asettui Vaasaan ja toimi työmiehenä (kuorma-ajurina) vuodet 1918–1939. Talvisodan aikana hän oli Vaasan Puuvilla Oy:n palveluksessa ja jatkosodan aikana hän työskenteli Vaasan Höyrymyllyssä. Sotien jälkeen hän toimi työmiehenä ja tolonomistajana Vaasassa. Ylennykset: 23. maaliskuuta 1918. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Georg Johan Franzén

Frans Frithiof Ferdinand Friberg

(29. huhtikuuta 1893 Pietarsaari – 12. tammikuuta 1963) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Alfred Friman ja Edla Aurora Wijkberg, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elvira Amanda Suomelan kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Pietarsaaren reaaliopistoa. Tämä Pietarsaarelainen tullilaitoksen kirjuri liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 10. joulukuuta 1916 hänen sairauden takia ja laskettiin edelleen siviilitöihin. Suomeen hän palasi vasta sisällissodan jälkeen 19. tammikuuta 1919 ja toimi sen jälkeen muusikkona Vaasassa. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi Vaasan suojeluskuntapiirissä väestönsuojelutehtävissä ja sotien jälkeen hän toimi muusikkona ja liikemiehenä Vaasassa. Hänet on haudattu Vaasaan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

(4. huhtikuuta 1897 Pietarsaari – 21. marraskuuta 1974) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Alfred Friman ja Edla Aurora Wijkberg, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Erna Sofia Ahlströmin kanssa. Hän kävi kolme luokkaa Pietarsaaren ruotsalaista reaaliopistoa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet vapautettiin sairauden takia 11. tammikuuta 1916 ja sai luvan matkustaa Ruotsiin, jonne hän matkusti Tukholmaan ja toimi siellä liikeapulaisena. Suomeen hän palasi 8. huhtikuuta 1918 ja toimi Uudenkaarlepyyn vankileirin vartijana 15. huhtikuuta 1918 alkaen kesäkuun alkuun saakka Sisällissodan jälkeen hän toimi Jakobstads tryckeri & tidnings ab:ssa vuosina 1919–1921 ja Hufvudstadsbladetin kirjapainossa vuonna 1922 sekä Sydösterbottenin kirjapainossa Kristiinankaupungissa vuonna 1923, mistä hän siirtyi kahvilasoittajaksi Helsinkiin ja myöhemmin Ouluun vuosina 1923–1931, ja vuodesta 1932 alkaen hän toimi valokuvaajana Pietarsaaressa, jossa omisti valokuvaamon. Hän on kirjoittanut novellikokoelman Skepp och gröna gränder. Hänet haudattiin Pietarsaareen. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

• Skepp och gröna gränder : noveller. Söderström, Helsingfors 1952
• Skendöd småstad. Söderström, Helsingfors 1955
• Arvtagaren på Älvbyhus. Söderström, Helsingfors 1959
• Martin Medicinare och andra berättelser. Söderström, Helsingfors 1962

Alex Richard Frohne myöh. Rounemaa

(Käytti Saksassa peitenimeä Otto Miettinen), (24. maaliskuuta 1900 Kankaan tehdas Lappeenranta – toukokuu 1919) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat insinööri Rudolf Louis Frohne ja Bertha Emma Guldenfuss. Hän kävi kolme luokkaa Kajaanin seminaarin harjoituskoulua. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 13. huhtikuuta 1917, josta hänet vapautettiin 12. elokuuta 1917 Saksan kansalaisena ja liittyi Saksan ilmavoimiin syksyllä 1917 ja sijoitettiin Schneidemühlissä Posenissa olevaan telakkakomppaniaan. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja työskenteli sen jälkeen oppilaana Kajaanin puutavara oy:n konepajassa Kajaanissa. Hän liittyi 7. tammikuuta 1919 Viron vapaussotaan lähteneeseen apuretkikuntaan ja hänet sijoitettiin aluksi korpraaliksi Pohjan Poikain rykmentin 1. pataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. tammikuuta 1919 rykmentin ratsuosastoon. Hänen kohtalonaan oli tulla ammutuksi Tallinnan kadulle toukokuussa 1919. Hänet haudattiin mitä todennäköisimmin Tallinnaan.

Matti Jaakko Fält

• A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
• Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
• Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
• A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
• Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
• Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
• Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
• Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.