Lieksa on Suomenkaupunki, joka sijaitsee Pielisen rannalla Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kaupungin väkiluku on 11 297 ihmistä, ja sen pinta-ala on 4 067,70 km2, josta 649,84 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,95 asukasta/km2. Kaupunki on saaristolain mukainen saaristo-osakunta.[9] Lieksa on Fennoskandian alueella kauimpana merestä sijaitseva kaupunki.
Nimi Lieksa on saamelaisperäinen; vastaava sana nykypohjoissaamessa on leakša ’soinen laakso’.[10]
Vuoden 2017 lopussa Lieksassa oli 11 297 asukasta, joista 7 853 asui taajamissa, 3 329 haja-asutusalueilla ja 115:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lieksan taajama-aste on 70,2 %.[11] Lieksan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[12]
Lieksan alueen rautakautisia esineitä edustaa Kelvältä löydetty tappikoristeinen pronssisolki (noin vuodelta 800, alkuperäinen Kansallismuseossa).
Pähkinäsaaren rauha1323 jakoi Karjalan Ruotsin ja Novgorodin kesken, jonka jälkeen Pielisen seutu joutui rauhassa Novgorodin hallintopiiriin. Novgorodilaisvallan aikana alueelle vakiintui pysyvä karjalaisasutus. Uudisasukkaat muuttivat tutuille erämailleen etelämpää Karjalasta. Pielisjärven ensimmäiset kylät (mm. Lieksa ja Viensuu) olivat olemassa 1400-luvun lopussa. Täyssinän rauhassa Pielisjärvi jäi Moskovan valtapiiriin, mutta Stolbovan rauha vuonna 1617 liitti Pielisjärven Ruotsin yhteyteen,[13] jolloin se tuli kuulumaan Käkisalmen lääniin. Lieksassa eli 1500-luvulla karjalaispäällikkö Luka Räsäinen, joka osallistui venäläisten ja ruotsalaisten välisiin taisteluihin. Savolaisia muutti kaskenpolttajiksi 1600-luvulla Pielisjärven alueelle.
Lieksan seutu oli jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka. Pielisjärvi joutui 1600-luvun puolivälissä laajan Kajaanin vapaaherrakunnan osaksi. Kreivi Pietari Brahe, jonka läänitystä alue oli, perusti Brahean kaupungin Lieksanjoen suun luo vuonna 1653Vienan kaupan tueksi.
Ruptuurisodan aikana kaupunkia puolustamaan rakennettiin hirrestä linnoitus eli skanssi. Se oli mitoiltaan 71 × 53 metriä. Linnoitus oli rakennettu hirrestä, ja siinä oli joka kulmauksessa pyöreä torni sekä kaksi porttia. Linnoituksessa oli sisällä kapakka.
Kaupungin alueella sijaitsi muun muassa raatihuone, ortodoksinen tsasouna, porvarien asuintaloja ja vuonna 1667 valmistunut luterilainen kirkko nykyisen kirkon paikalla. Brahean kaupungissa toimi koulu vuodesta 1663.
Brahea lakkautettiin jo vuonna 1681, vain vuosi Kreivi Brahen kuoleman jälkeen. Pielisjärven alue liitettiin Kajaanin vapaaherrakuntaan, jonka maaherran Hindrich Piperin käskystä Brahean kaupunki hävitettiin. Lopullisesti kaupungin hävitti Pielisjärven pitäjän vuonna 1685 kruunulta vuokrannut Salomon Ehnberg: kaupungin talot purettiin ja alue kynnettiin pelloksi.[13]
Enimmillään Brahean kaupungissa oli noin 350 asukasta. Lakkauttamisen jälkeen paikalle jäi Pielisjärven pitäjän kirkonkylä.
Pielisjärven kirkonkylä Brahean lakkauttamisen jälkeen
Pielisjärvi annettiin 1685 verovuokralle Salomon Ehnbergille, jonka varsin pian antoi veronkannon tehtäväksi Simon Affleckille. Affleck jäi elämään kansantarinoihin Simo Hurttana. Verovuokraajien aika kesti aina isonvihan vuosiin, jonka aikana valta vaihtui joiksikin vuosiksi venäläisille. Isonvihan jälkeisenä aikana eivät verovuokraajat enää saaneet lujaa otetta pielisjärveläisistä.
1600-luvun lopulla kärsittiin Pielisjärvelläkin katovuosista ja niistä johtuneesta nälästä. Ne herättivät levottomuuksia virkavaltaa vastaan, ja pielisjärveläiset nousivat useita kertoja kapinaan erityisesti vihaamaansa Simon Affleckia vastaan.
Vähitellen Pielisjärven alueen keskus Lieksa kasvoi koko pitäjän keskukseksi ja Lieksasta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1900[14]. Alue sai leipänsä puusta, ja se tunnettiin tukkilaisten keskuksena.
Lieksan Sähkö Oy perustettiin syyskuussa 1918 ja koska yhtiöllä ei ollut vielä omaa sähköntuotantoa, päädyttiin oman voimalaitoksen rakentamiseen, jota varten vuokrattiin tontti Hovilan isännältä Lieksanjoen varresta kirkkopuiston rautatien väliseltä alueelta. Sähköenergiaa saatiin puulla toimivan höyryturpiinin perään asennetusta vajaan 40 kW:n tehoisesta generaattorista. Kattila ja generaattori olivat käytettyjä, mutta ”hyvässä kunnossa”. Kevättalvella vuonna 1919 verkostoon liittyneet lieksalaiset kodit alkoivat saada sähkövaloa öljylamppujen siirtyessä komeroiden nurkkiin. Marraskuussa 1919 yhtiö merkittiin kaupparekisterin. Pankakosken voimalaitos valmistui ja otettiin käyttöön huhtikuussa 1912.
Paha suurpalo vuonna 1934 tuhosi lähes kaikki keskustan vanhat rakennukset. Vain harva säilyi. Suurpalon jälkeinen rakentaminen antoi aiheen Lieksan kauppalan perustamiselle vuonna 1936.
Nykyinen Lieksa syntyi, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät vuonna 1973. Samalla Lieksasta tuli kaupunki. Se oli pitkään Suomen pinta-alaltaan suurin kaupunki.
Hallinto
Lieksan kaupunginjohtajana vuodesta 2015 alkaen toimi Jarkko Määttänen,[15][16] joka siirtyi vuoden 2023 syksyllä Muuramen kunnanjohtajaksi.[17] Hänen jälkeensä virkaa tekevänä kaupunginjohtajana toimi Arto Sihvonen.[7] Pirre Seppänen aloitti Lieksan uutena kaupunginjohtajana 19.2.2024.[18]
Kaupunginvaltuustossa on 35 paikkaa, joista kaudella 2021–2025 kuuluu 13 Keskustalle ja 10 SDP:lle.[8]
Talous
Lieksan Pankakoskella sijaitsee Pankakosken kartonkitehdas, jonka omistaa Pankaboard Oy. Tehdas on Lieksan suurimpia työnantajia. Siellä on noin 200 työntekijää.
Muita merkittäviä työnantajia ovat Binderholz Nordic Oy:n Kevätniemen saha sekä aiemmin Suomen Kumitehdas.
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Lieksan kaupungin nykyisellä alueella.[23]
Pielisjärven seurakunta (yhdistetty Viekijärven seurakunnan kanssa Lieksan seurakunnaksi 1999)
Viekijärven seurakunta (yhdistetty Pielisjärven seurakunnan kanssa Lieksan seurakunnaksi 1999)
Koulutus
Lieksassa toimi vuonna 2018 viisi perusopetuksen 1–6 luokan koulua: Jamalin koulu, Lieksan keskuskoulu, Kolin koulu, Rantalan ja Vuoniskylien koulut (Vuonisjärvi) koulut. Useita Lieksan peruskouluista on lakkautettu 2000-2010 -luvuilla (Hattuvaaran, Kankaalan, Kylälahden, Lamminkylän, Merilän, Nurmijärven, Pankakosken, Rauhalan, Surpeenvaaran, Varpasen, Viekin, Viensuun ja Vuonislahden koulut). Perusopetuksen 7–9 luokan kouluna toimii Keskuskoulun yläkoulu.[26][27] Laskevien oppilasmäärien takia on 2020-luvun alussa on päätetty sulkea edelleen Jamalin ja Vuoniskylien koulut. [28] Lieksassa toimii yksi lukio, Lieksan lukio.[29]
Pohjois-Karjalan Ammattiopistolla on Lieksassa noin 330 opiskelijaa ja kaksi toimipistettä: Kuhmonkadulla ja Rauhalassa, joissa on ajoneuvoasentaja, automaatioasentaja, datanomi, lähihoitaja, merkonomi, levyseppähitsaaja, paperinjalostaja ja paperiprosessinhoitaja, talonrakentaja ja suurtalouskokin opintokokonaisuudet. Pohjois-Karjalan Aikuisopiston Lieksan toimipiste sijaitsee Rauhalan kaupunginosassa, Oravatiellä.
Lieksan kristillinen opisto toimii Kylänlahdessa, noin 15 kilometriä Lieksan keskustasta pohjoiseen. Pielisen Karjalan musiikkiopisto toimii Koski-Jaakonkadulla yhteistyössä Nurmeksen, Ilomantsin, Valtimon ja Juuan toimipisteiden kanssa. Opettajia on noin 26. Musiikkiopiston tiloissa (aikaisemmin sairaala) toimii Lieksan Vaskiviikon toimisto. Lisäksi kaupungissa toimii kansalaisopisto, järjestäen kursseja ja luentoja historiasta, kirjallisuudesta, ihmisyhteisöstä, tietotekniikasta, kielistä, musiikista, taiteesta, liikunnasta ja käytännön taidoista.
Lieksan hautausmaa sijaitsee Mähköllä Kirkkotarhantiellä. Pielisjärven vanha hautausmaa sijaitsee Rauhalassa, jossa on muun muassa viidentoista vuonna 1918 kaatuneen henkilön yhteishauta. Pielisjärven yksi vanhimmista hautausmaista sijoittuu nykyisen kirkon ympärille. Vanhin hautausmaa on jäänyt kirkon vieressä sijaitsevan kantatie 73:n sillan penkereen alle. Lieksan alueella on ainakin liki parikymmentä kalmistoa, joista tunnetuin lienee Savijärven kalmisto.[35]
↑Perusopetuksen oppilaat vuosiluokilla 1-9 (Klikkaa auki opetuksen järjestäjää (Lieksan kaupunki), niin Lieksan peruskoulut tulevat näkyviin. Alapalkista voi siirtää näyttöä ajassa eteenpäin. Viittaushetkellä saatavilla olivat peruskoulujen oppilasmäärät vuosina 2000–2018) OPH:n tilastopalvelu Vipunen, vipunen.fi. Opetushallitus. Viitattu 27.7.2019.
↑Perusopetus Lieksan kaupunki, lieksa.fi. Viitattu 27.7.2019.