Lemlandin pääsaari on pinta-alaltaan Ahvenanmantereen jälkeen Ahvenanmaan suurin saari. Kaikista Suomen merialueiden saarista se on kuudenneksi suurin.[7] Lemlandiin kuuluu myös pääsaaren länsipuolella pengerteillä Maarianhaminasta yhdistetyt Nåtö, Bergö ja Järsö. Jälkimmäiset ovat sittemmin yhdistyneet yhdeksi saareksi kannaksella. Asutus on sijoittunut kunnan halki Maarianhaminasta Långnäsin satamaan kulkevan päätie 3:n varteen ja saaren eteläisille rantamille. Tärkeimmät palvelut ovat keskittyneet vierekkäisiin Söderbyn ja Hellestorpin kyliin, joista on noin 15 kilometrin matka sekä Maarianhaminaan että Långnäsiin. Söderbyssä sijaitsee urheilukeskus Bengtsböle Idrottspark. Vessingsbodan kylän lähistöllä on Ahvenanmaan moottorikerhon kartingrata.
Lemlandin ja Jomalan rajalla on vuonna 1882 valmistunut Lemströmin kanava, joka lyhentää huomattavasti veneilijöiden matkaa Ahvenanmaan koillisesta saaristosta Maarianhaminaan. Kanava rakennettiin vankityövoimallaVenäjän keisari Aleksanteri II:n määräyksestä ja sen pituus on noin 350 metriä, leveys 20 metriä sekä keskisyvyys 3,6 metriä. Päätie 3 ylittää kanavan avattavaa siltaa pitkin. Lemlandin ja Lumparlandin erottaa toisistaan kapea ja sokkeloinen Lumparsundin salmi. Kanavan eteläpuolella sijaitsee Knutsboda, jonne rakennettiin vuonna 1997 Knutsbodan tuulivoimapuisto. Se oli Suomen ensimmäinen tuulivoimapuisto.
Lemlandin alueella sijaitsee kaksi majakkaa, joista toinen, Nyhamn, Lilla Båtskärin ja toinen Lågskärin saarella. Alun perin kaivostorniksi rakennettu Nyhamnin majakka poistettiin käytöstä vuonna 2007 ja samana vuonna saarella otettiin käyttöön tuulivoimala. Flakan kylän eteläpuolella Herrössä on lintutorni.
Lemlandin alueella sijaitsee suurin osa hyvin harvinaisen miehenkämmekän esiintymistä Ahvenanmaalla. Kasvia ei ole tavattu Manner-Suomessa.
Historia
Kivikaudella nykyisen Lemlandin alueesta pistivät vedestä esiin ainoastaan Knutsbodan ja Bistorpin kylien lähistöllä sijaitsevat korkeimmat maastonkohdat. Vaikka kivikauden lopulla maata paljastui merestä jo huomattavasti runsaammin, mitään merkkejä ihmiselämästä tältä ajalta ei ole löytynyt. Vanhimmat merkit asutuksesta Lemlandissa ovat kunnan pohjoisosasta löydetyt pronssikautisethiidenkiukaat, jotka ovat todennäköisesti alueella käyneiden hylkeenpyytäjien rakentamia. Niistä on tullut esiin muun muassa traanin säilytykseen tarkoitettujen saviastioiden kappaleita, ja niiden koristelu on tyyliltään täysin skandinaavista. Pysyvä asutus saapui alueelle Ruotsista 500-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Vuoden 1537 maakirjan mukaan Lemlandissa oli 76 veroa maksanutta talonpoikaa, minkä perusteella silloiseksi väkiluvuksi on arvioitu liki 500 henkeä.[8]
Lemböte oli jo 1200-luvulla Itämerellä liikkuneiden purjehtijoiden tärkeä etappipaikka. Lemlandilaisten merkittäväksi sivuelinkeinoksi maanviljelyn ja kalastuksen rinnalle muodostui vähitellen rahdinkuljetus. Aluksi kuljetettiin pitäjän omista metsistä kaikki liikenevä puutavara polttopuuksi Tukholmaan, ja myöhemmin rahdattiin valtakunnan pääkaupunkiin sysiä ja polttopuuta myös manner-Suomesta. 1800-luvun lopulla Lemlandista varustettiin enemmän purjelaivoja kuin mistään muusta maakunnan pitäjästä.[8]
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf majaili Lemlandin pappilassa Suomen sodan aikana ollessaan johtamassa laivastonsa operaatioita. Lemlandin eteläosissa on jäänteitä venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana rakentamista, mutta keskeneräisiksi jääneistä linnoitteista.[8]
Lemlandin väkiluku väheni 1900-luvun kuluessa maaltamuuton seurauksena. Vuoden 1960väestönlaskennan mukaan kunnassa asui 938 henkilöä[9] ja kymmenen vuotta myöhemmin asukkaita oli tasan 600[10]. Sittemmin Lemlandin väkiluku alkoi kuitenkin nousta niin, että vuoden 1985 lopussa asukkaita oli 1 121[11] ja vuoden 2001 alussa jo 1 585[12].
Vuoden 1961 alussa siirrettiin pieni maa-alue Lemlandista Maarianhaminaan.
Lemlandista on 1900-luvun alkupuolella joissakin yhteyksissä käytetty suomenkielistä nimeä Lemlanti.[13]
Lemlandin seurakunnan arvellaan syntyneen 1200-luvulla ja olevan koko Ahvenanmaan vanhin. Lumparlandin seurakunta itsenäistyi Lemlandista vuonna 1961, mutta seurakunnat yhdistyivät uudelleen jo vuonna 1971.[16] Yhdistyneen seurakunnan ensimmäinen ja samalla koko Suomen ensimmäinen naiskirkkoherra Sirkka-Liisa Enqvist tuli virkaansa vuonna 1988. Knutsbodan kylässä sijaitsee Ahvenanmaan seurakuntien yhteinen leirialue.
Urheilu
Lemlandissa toimivat yleisseura Lemlands IF ja naisjalkapalloilun erikoisseura Åland United, jonka joukkue pelaa Naisten Liigassa.[17] Åland United voitti naisten Suomen-mestaruuden vuonna 2009.[18]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Lemlandissa oli 2 028 asukasta, joista 571 asui taajamassa, 1 401 haja-asutusalueilla ja 56:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lemlandin taajama-aste on 29,0 %.[20] Kunnassa on vain yksi taajama, Söderby.[21]
Kylät
Kunnassa on 19 kylää: Bengtsböle, Bistorp, Björklund, Flaka, Granboda, Haddnäs, Hellestorp, Järsö, Knutsboda, Kungsholm, Lemböte, Norrby, Nåtö, Prestgården, Rörstorp, Stackskär, Söderby, Vessingsboda ja Vesteränga.[22]
Kulttuuri
Murre
Lemlandin alue on historiallisesti ruotsinkielistä aluetta. Lemlandin ruotsinkielinen murre luetaan ahvenanmaanruotsin Länsi-Ahvenanmaan murteisiin. Ahvenanmaa muodostaa linkin Suomen ruotsalaismurteista Uplannin ja Sörmlannin murteisiin. Manner-Ahvenanmaalla puhuttu Länsi-Ahvenanmaan murre on lähimpänä Uplannin murteita.[23]
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 164. Otava 1979, Helsinki.
↑Suomen merialueiden sata suurinta saarta. Suomen Kuvalehti 24B/15.6.1987, s. 64.
↑ abcHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 382–388. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1963, s. 162. Helsinki: Otava, 1962.
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 140. Helsinki: Otava, 1971.
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 176. Helsinki: Otava, 1986.
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 202. Helsinki: Otava, 2001.
↑Pieni tietosanakirja, s. 1044. Helsinki: Otava, 1925–1928. Verkkoversio (viitattu 31.7.2011).