Kumlinge sijaitsee suunnilleen Ahvenanmantereen ja Manner-Suomen puolivälissä. Länsipuolella on Teilin ja itäpuolella Lappveden merenselkä. Kunnan pääsaari on Ahvenanmaan saarista pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin.[7] Pääsaarella sijaitsevat kunnantoimisto, kauppa, apteekki, Ålandsbankenin konttori ja kunnan ainoa koulu. Muut suurehkot saaret, joihin on säännölliset kulkuyhteydet, ovat Enklinge, Seglinge ja Björkö. Enklingessä ja Seglingessä toimineet koulut on suljettu. Pienempiä saaria, joista suurin osa on asumattomia, on useita satoja. Kumlingen saaret ovat pinnanmuodoiltaan matalia ja yleisilmeeltään karuja. Korkein maastonkohta kunnan alueella on 22 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva kallionhuippu Björkön saaren pohjoisosassa.[8]
Kumlingen molemmat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Enklingen saarella: Blacksundin Natura-alue ja Näsetin luonnonsuojelualue.[9]
Kunnassa on 5 kylää: Björkö, Enklinge, Kumlinge, Prästgården ja Seglinge.[10]
Historiaa
Kumlingen saaret olivat esihistoriallisella ajalla vielä veden peitossa. Pysyvä asutus saapui alueelle vasta keskiajalla Ahvenanmantereelta. Sitkeästi eläneen muistitiedon mukaan Kumlingessa olisi sijainnut keskiajalla luostari, mutta mitkään asiakirjatiedot tai arkeologiset tutkimukset eivät tue tätä väitettä. Vuoden 1537 maakirjan, jossa mainittiin jo kaikki Kumlingen nykyiset kylät, mukaan pitäjässä oli 107 veroa maksanutta taloa, mistä on päätelty väkiluvun olleen tuolloin 600–800 henkeä.[8]
Kumlinge mainittiin alkujaan Sundiin kuuluvana kappeliseurakuntana. Kumlingen seurakunta itsenäistyi 1400-luvun alkupuolella ja siitä erosi Brändö vuonna 1864.[11] Nykyisin Kumlinge ja Brändö muodostavat yhdessä Ahvenanmaan pohjoisen saaristoseurakunnan, Brändö-Kumlinge församling.
Suomen sodan aikana, 9. toukokuuta 1808, pastori Henrik Johan Gummeruksen talonpojat piirittivät Kumlingen kirkonkylässä sitä miehittämään tulleen venäläisen 472 miehen joukko-osaston. Talonpojat tulittivat venäläisiä läheiseltä Fälbergetiltä kahdella pienellä tykillä, kunnes nämä suostuivat antautumaan. Fälbergetillä on vuonna 1920 pystytetty taistelun muistokivi. Vuonna 1809 venäläiset kuitenkin saapuivat Kumlingeen uudelleen ja tällöin ruotsalainen armeijaosasto poltti useita kyliä yrittäessään estää heidän etenemistään.[8]
Kumlingesta on 1900-luvun alkupuolella joissakin yhteyksissä käytetty suomenkielistä nimeä Kumlinki.[12]
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 taajamarajauksen mukaan Kumlingessa ei ole lainkaan taajamia. Vuoden 2017 lopussa Kumlingessa oli 314 asukasta, joista 310 asui haja-asutusalueilla ja 4:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa.[14]
Hallinto
Kumlingen kunnanvaltuustossa istuu yhdeksän kunnanvaltuutettua. Vuoden 2023 kuntavaaleissa kaikki valtuutetut valittiin Kumlingelistan-listalta.[15]
Kunnan sisäistä liikennettä hoidetaan lautalla pääsaaren ja Enklingen välillä sekä lossilla pääsaareen liittyvän Snäckön ja Seglingen välillä. Kumlingeen kuuluvaan Björkön saareen on lossiyhteys Brändöön kuuluvan Lappon kautta.
Kumlingessa on koko peruskoulun kattava koulu eli luokka-asteet 1–9.[18] Lukuvuonna 2017–2018 koulua kävi 24 oppilasta. Koulurakennus on valmistunut 1953 ja remontoitu perusteellisesti 2000-luvun alussa.[19]
Kulttuuri
Murre
Kumlingen alue on historiallisesti ruotsinkielistä aluetta. Kumlingen ruotsinkielinen murre luetaan ahvenanmaanruotsin Itä-Ahvenanmaan murteisiin. Ahvenanmaa muodostaa linkin Suomen ruotsalaismurteista Uplannin ja Sörmlannin murteisiin. Ahvenanmaan saaristossa puhuttava Itä-Ahvenanmaan murre on muuta Ahvenanmaata lähempänä muita suomenruotsin variantteja.[20]
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 162. Otava 1979, Helsinki.
↑Suomen merialueiden sata suurinta saarta. Suomen Kuvalehti 24B/15.6.1987, s. 64.
↑ abcHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (osa 4, s. 142–146). Porvoo: WSOY, 1971.
↑Fredad natur (myös linkitetys kuvaukset ja kartta) Älands landskapsegering. Viitattu 27.1.2018. (ruotsiksi)