Kuin uni ja varjo on Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama elokuva, joka on valmistunut vuonna 1937. Elokuva perustuu Eino Railon samannimiseen romaaniin vuodelta 1935, joka on kirjailija Railon omakohtaisten kokemuksien muisteloa.
Railon romaani oli menestys ja ehti jo nopeasti neljänteen painokseen. Sen tapahtumien ajankohta on vuosi 1904, mutta elokuvassa ne on siirretty 1930-luvulle. Elokuvan nimi on vanhan herännäisvirren säkeestä "Mun elon' kuin warjo ja uni tääll'". Nykyisessä virsikirjassa säe kuuluu virteen 622 "Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan".[1]
Ylioppilas Yrjö saapuu maanmittaustöihin Pohjanmaan körttiläisseudulle ja asettuu asumaan Ylitalon taloon. Talon leski-isännällä on kaksi tytärtä, uskovainen Johanna ja lapsesta saakka rampana elänyt Eliina. Yrjö rakastuu Eliinaan, ja Johannaa kosiskelevat samaan aikaan Talvitien talon isäntä Juho ja Huhdan Akseli.
Arviot
Aikalaisarvioissa elokuva saa niin kiitosta kuin moitettakin. Myönteisesti arvioidaan vakavan aiheen käsittely onnistuneesti ja todetaan, ettei suomalainen elokuva ole enää vain puskateatteria. Juonen hajanaisuus kuitenkin saa moitteita.[2]
Muuan myöhempi kriitikko luonnehtii tarinaa pateettiseksi ja hurmoshengen sävyttämäksi, ohjausta leimaa kokonaisuutena teatterimainen tulkinta,[3] mutta pitää sitä kuitenkin kiinnostavana körttitapojen analyysina[4]. Kosijoita saavia talontyttäriä, toinen rampa, toinen herätyksen saanut, näyttelevät Ansa Ikonen ja Ester Toivonen.[5]
