Lavastaja Olavi Kauri oli oikeasti rakennusmestari ja -urakoitsija Olavi Kauriinvaha (1909–1967), jolla nimellä hän oli aiemmin lavastanut Valentin Vaalan elokuvan Kun isä tahtoo... (1935). Elokuvan yleisömenestys oli heikohko.[1]
Arviot
Aikalaisarvioissa elokuva sai tylyn vastaanoton: "heikoimpia kotimaisia filmejä, mitä pitkään aikaan on nähty" (Salama Simonen, Uusi Suomi), "yhtiön uusi harha-askel" (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat), ja samalla linjalla jatkoivat muutkin arvioijat. Sen sijaan Uotilan roolisuoritus viulutaiteilijana sai kiitosta.[2]
Eräässä myöhemmässä arviossa elokuvaa sanotaan vähäeleiseksi. Siinä on julmaa tragiikkaa ja toisaalta elämäniloa pursuavaa komiikkaa, arvioi nimetön kriitikko.[3]
