On kesä 1939, ja Karjalankannaksella tehdään linnoitustöitä, joita johtaa insinööri Aarno Teräs. Töitä sabotoidaan, ja Teräs alkaa selvittää tihutyötä. Läheiseen Runolinnan täysihoitolaan saapuu Aarnon rakastettu Birgit Lahti. Kun Aarno saapuu vastaanottamaan morsiantaan asemalle, hän kohtaa sattumalta myös entisen rakastettunsa Veronica Sorrenton. Birgitin epäilyt Aarnon ja Veronican suhteen laadusta alkavat horjuttaa hänen ja Aarnon rakkautta. Sabotöörien majapaikkana toimii Tuomen romukauppa. Tuomi apureineen suunnittelee haurastuttavan aineen lisäämistä betoniseokseen.
Vastavakoilu ryhtyy ottamaan selvää Runolinnan epämääräisistä asukkaista. Kirjailija Someron kautta saa alkunsa huhu, että linnoitustöiden piirustukset ovat Aarno Teräksen salkussa. Rosvot varastavat salkun, mutta sieltä löytyy ainoastaan roskapaperia. Niinpä konnat päättävät kidnapata Birgitin saadaakseen piirustukset Teräkseltä. Somero osoittautuu vastavakoilun luutnantiksi. Rosvojen pääjehu Kausalainen toimittaa Veronican avulla Birgitille väärennetyn kirjeen, jossa sovitaan Birgitin ja Aarnon tapaamisesta huvimajalla. Aarno saa saman viestin. Hän ja Birgit joutuvat rikollisten ansaan, mutta Somero pelastaa heidät.
Birgit ja Aarno tekevät vihdoin sovinnon. Somero saa vakoilurenkaan päällikön satimeen, ja paljastuu, että tämä on Runolinnassa asustellut leskirouva Berg.
Varjoja Kannaksella menestyi ensi-iltavuotensa keskitasoa heikommin. Se tuotti voittoa vain 179 790 markkaa.[3]
Varjoja Kannaksella ei jäänyt vaille aikalaiskriitikoiden kiitoksia, mutta se arvioitiin heikommaksi kuin Fenno-Filmin aiempi vakoiluelokuva Salainen ase. Juonta pidettiin jännittävänä ja vauhdikkaana. Elokuvan rakkausjuoni sen sijaan teilattiin ”väkisin liitetyksi”.[4]
Huomioita
Jatkosodan jälkeen Varjoja Kannaksella -elokuvan nimi lyhennettiin sotasensuurin vaatimuksesta muotoon Varjoja. Kaikki viittaukset juonittelijoiden yhteyksistä Neuvostoliittoon poistettiin. Elokuvan viimeinen niin sanottu avainkaupunkiesitys oli Vaasassa 1948.[3]
Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.
Lähteet
Suomen kansallisfilmografia 3. Suomen elokuva-arkisto. 1993. ISBN 951-37-1019-X.
Viitteet
↑Karjalainen, Jussi: Hiipivä vaara, Tv-maailma, 25–26/2013, s. 32.