Tarina on kolmiodraama, jossa holhooja, ikääntynyt asessori (Edvin Laine) taivuttaa holhottinsa, orpotyttö Sylviin (Helena Kara) vaimokseen. Sylvi kuitenkin rakastaa komeaa ylioppilasta Viktoria (Leif Wager).[1]
Särkkä teki elokuvan Minna Canthin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi. Alkujaan näytelmä oli ruotsinkielinen,[1] mihin syynä olivat Canthin ja Suomalaisen teatterin erimielisyydet.
Aikalaisarvioissa Sylvi sai leiman ”kulttuurielokuva”, ja arvioissa annettiin niin risuja kuin ruusujakin. Käsikirjoitus saa Paula Talaskiveltä (Helsingin Sanomat) runsaat kiitokset: ”Käsikirjoituksen tekijä - - on erinomaisella johdonmukaisuudella laventanut näytelmä Sylvin elokuvaksi. Kaikki ne kohtaukset ja keskustelut, jotka käsikirjoituksen tekijä on tehnyt 'omasta päästään', pysyvät niin uskollisesti Canthin sävyssä ja näytelmän aikakauden hengessä, ettei voi huomata mitään saumaa tai erotusta alkuperäisen ja lisätyn välillä.” Mutta kritiikkiäkin tuli, liiasta hempeydestä, syleilyjen runsaudesta (Salama Simonen, Uusi Suomi ja Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti). Elokuvan äänityksen heikkoutta ihmeteltiin useassa arviossa.[2]
2000-luvulla elokuvaa on arvosteltu liiallisesta romanttisuudesta (Pertti Avola) ja paatoksellisuudesta, joka hävittää Canthin kriittiset pohdinnat ajan naiseudesta (Arto Pajukallio). Toisaalta Henri Waltter Rehnströmin mukaan ”ohjaustyö on pätevä” ja ”alkuperäisteoksen väkevyys on tallentunut hienosti filmille”.[3][4][5]
