Korjattu juliaaninen kalenteri, Milankovićin kalenteri eli meletiaaninen kalenteri on serbialaisen tieteilijä Milutin Milankovićin vuonna 1923 laatima ehdotus kalenterin uudistamiseksi. Milanković laati ehdotuksensa ortodoksisille kirkoille, ja sen tarkoituksena oli poistaa näiden ja läntisten kirkkokuntien välillä 340 vuoden ajan, gregoriaanisen kalenterin käyttöönotosta saakka vallinnut ero kalenterien välillä, minkä vuoksi vastaavia pyhä- ja juhlapäiviä vietettiin eri kirkkokunnissa eri aikaan. Korjatun kalenterin oli määrä korvata juliaaninen kalenteri, joka oli edelleen käytössä ortodoksisissa kirkoissa kirkollisena kalenterina ja joissakin Itä-Euroopan maissa vielä 1900-luvun alussa valtiollisenakin kalenterina^[1], vaikka gregoriaaninen kalenteri oli jo muutoin tullut lähes maailmanlaajuiseksi.

Nimitys meletiaaninen kalenteri johtuu Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV:stä, joka kannatti uuden kalenterin käyttöönottoa.^lähde?

Nimitys on lähes jäänyt pois käytöstä, koska Turkin presidentti Mustafa Kemal Atatűrk määräsi vuonna 1923 osana Kreikan ja Turkin välisiä rauhanehtoja silloisen ekumeenisen patriarkka Meletios IV:n maasta karkotettavaksi "vaarallisena kreikkalaisena separatistina". Patriarkka ilmoitti vetäytyvänsä maailmasta Athos-vuoren luostariin. Englannin laivasto lupasi taata karkotettavan turvallisuuden järjestämällä kuljetuksen yhdellä Aigeian-merellä olleista aluksistaan.^lähde?

Virasta erottuaan Meletios oleskeli Athoksella joitakin vuosia, kunnes hänet nimitettiin Aleksandrian patriarkaksi. Tästä syystä nimitys meletiaaninen kalenteri jäi pois käytöstä, varsinkin kun sen pelättiin suututtavan turkkilaiset. Nykyisin sitä käyttävät vain historioitsijat.^lähde?

Nimestään huolimatta korjattu juliaaninen kalenteri on lähempänä gregoriaanista kuin juliaanista kalenteria, mutta on tähtitieteellisesti gregoriaanistakin tarkempi.^[2] Maaliskuun alusta 1600 aina helmikuun 28. päivään 2800 saakka on korjatun juliaanisen kalenterin mukaan aina sama päivämäärä kuin gregoriaanisenkin kalenterin mukaan.^[2] Korjatussa juliaanisessa kalenterissa eri kuukausiin kuuluu muutoin sama määrä päiviä kuin sekä juliaanisessa että gregoriaanisessakin kalenterissa, mutta eroa näiden kalenterien välillä on siinä, milloin on karkausvuosi ja helmikuussa on näin ollen 29 päivää. Kaikissa kolmessa kalenterissa karkausvuosi on pääsääntöisesti silloin, kun vuosiluku on jaollinen neljällä. Juliaanisessa kalenterissa näin on laita poikkeuksetta, kun taas gregoriaanisessa kalenterissa sadalla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia vain, kun vuosiluku on jaollinen myös 400:lla. Näin ollen esimerkiksi vuodet 1800, 1900 ja 2100 eivät olleet tai tule olemaan karkausvuosia, mutta vuodet 1600, 2000 ja 2400 olivat tai ovat. Korjatussa juliaanisessa kalenterissa taas sadalla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia vain silloin, kun vuosiluvun jakojäännös 900:lla jaettaessa on 200 tai 600.^[2][3] Näin ollen vuodet 2000 ja 2400 ovat karkausvuosia myös korjatun juliaanisen kalenterin mukaan, mutta vuosi 2800 ei ole, kun taas vuosi 2900 on^lähde?.

Korjattua juliaanista kalenteria ei ole missään maassa otettu käyttöön virallisena yhteiskunnallisena kalenterina. Vaikka niin olisikin tehty, asialla ei vielä moneen vuosisataan olisi sanottavaa käytännön merkitystä, sillä vuoteen 2800 saakka sen mukaiset päivämäärät ovat yhdenmukaisia nykyisin lähes kaikkialla käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin kanssa. Lisäksi Milanković ei koskaan osoittanutkaan ehdotustaan asiasta valtiollisille lainsäätäjille vaan ortodoksisille kirkkokunnille.^[2]

Sen sijaan muutamat ortodoksiset kirkkokunnat ovat tehneet virallisen päätöksen korjatun juliaanisen kalenterin käyttöönotosta. Näin ovat tehneet Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti sekä Aleksandrian, Antiokian, Bulgarian, Kyproksen, Kreikan, Puolan, Romanian ja Viron ortodoksiset kirkot.^lähde?

Kun kysymys kalenterinuudistuksesta tuli vireille, Kreikan hallitus ja Kreikan ortodoksinen kirkko asettivat yhteisen komitean pohtimaan asiaa. Komitea jätti mietintönsä tammikuussa 1923.^[4] Komitea ehdotti, että maallisissa yhteyksissä olisi otettava Maksim Trpkovićin suosittelema "poliittinen kalenteri", jota oli ehdotettu jo vuonna 1785 ja joka muistutti korjattua juliaaninen kalenteria. Tropović suositteli tätä kalenteria gregoriaanisen sijasta, koska se oli tähtitieteellisesti tarkempi ja koska siinä kevätpäiväntasaus todella sattui lähes aina maaliskuun 21. päiväksi, jota kirkko vanhastaan oli käyttänyt oletettuna tasauspäiväksi pääsiäisen ajankohtaa laskettaessa, sen sijaan että gregoriaanisessa kevätpäiväntasaus oli usein 20. maaliskuuta. Kuten gregoriaanisessa, myöskään tässä "poliittisessa kalenterissa" 100:lla jaolliset vuodet eivät yleensä ole karkausvuosia, mutta jos vuosiluvun jakojäännös 400:lla jaettaessa oli 400 tai 900, kyseessä oli karkausvuosi.^lähde?

Kreikan valtio kuitenkin päätti 18. tammikuuta 1923, että gregoriaaninen kalenteri oli otettava käyttöön virallisena kalenterina saman vuoden maaliskuun alusta lähtien siten, että helmikuun 15. päivän jälkeen tuli suoraan maaliskuun 1. päivä.^[5] Kreikan ortodoksinen kirkko noudatti alkuperäistä juliaanista kalenteria vielä noin vuoden sen jälkeen, mutta siirtyi korjattuun kalenteriin seuraavana vuonna 23. maaliskuuta, joka vanhan kalenterin mukaan olisi ollut 10. maaliskuuta.^[5][a]

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV antoi 3. helmikuuta ensyklikan, jossa suositeltiin, että ortodoksiset kirkot ottaisivat käyttöön uusitun kalenterin. Hänen mukaansa sitä on nimitetty myös meletiaaniseksi kalenteriksi. Asia tuli puheeksi Istanbulissa touko-kesäkuussa 1923 pidetyssä pan-ortodoksisessa konferenssissa. Siinä olivat läsnä Kyproiksen, Kreikan, Romanian ja Serbian ortodoksisten kirkkojen edustajat. Sen sijaan läsnä ei ollut muiden kolmen vanhan Jerusalemin, Antiokian tai Aleksandrian patriarkaattien eikä myöskään suurimman ortodoksisen kirkon Venäjän ortodoksisen kirkon edustajia.^[6] Konferenssin jälkeen osa autokefalisista kirkoista otti käyttöön uuden kalenterin^lähde?.

Keskustelu pitkittyi, koska Serbia virallisesti kannatti "poliittista kalenteria", kun taas Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa edustanut Milanković oli oman versionsa kannalla. Nämä erosivat toisistaan siinä, milloin satavuodet olivat karkausvuosia, mutta kummassakin näin tapahtui kaksi kertaa 900 vuoden aikana. Milankovićin kalenterin mukaan kevätpäiväntasaus olisi yleensä ollut 20. maaliskuuta, samoin kuin gregoriaanisessakin kalenterissa, mutta "poliittisessa kalenterissa" se olisi usein 22. maaliskuuta. Tämä olisi johtanut siihen, että pääsiäinen olisi toisinaan sattunut sen aikavälin (22. maaliskuuta - 25. huhtikuuta) ulkopuolelle, jolla se vanhastaan oli aina ollut, mikäli olisi pidetty kiinni siitä, että pääsiäistäysikuu on kevätpäiväntasauksen jälkeen.^[b] Toisaalta Milankovićin ehdotus maksimoi sen ajan pituuden, jolloin uusitun kalenterin mukaiset päivämäärät olisivat samoja kuin gregoriaanisessa.^lähde?

Konferenssi päätyi lopulta Milankovićin kannalle. Päätöksessään se totesi, että ero uuden kalenterin mukaisen ja gregoriaanisen vuoden välillä oli niin pieni, että ilmenisi vasta 877 vuoden kuluttua päivämäärien erona. Samalla päätettiin, että saman vuoden lokakuu oli aloitettava suoraan 14. päivästä, toisin sanoen hypättiin 13 päivän yli. Samalla hyväksyttiin Milankovićin karkausvuosisääntö.^[7][8] Milankovićin kalenteria pidettiin parempana kuin gregoriaanista, koska siinä vuoden keskimääräinen pituus eroaa vain kahden sekunnin verran trooppisesta vuodesta^[7], kun taas gregoriaanisessa kalenterissa vastaava erotus on noin 14 sekuntia.^lähde?

Eri maiden ortodoksiset kirkot ovat ottaneet korjatun juliaanisen kalenterin käyttöön seuraavina ajankohtina:

• 10/23. maaliskuuta 1924: Konstantinopoli, Kypros ja Kreikka^[9]
• 1/14. maaliskuuta 1924: Puola (vain harvat seurakunnat; 2/15. kesäkuuta 2014 kirkko siirtyi takaisin juliaaniseen kalenteriin, mutta yksittäiset seurakunnat saattavat yhä käyttää korjattua juliaanista kalenteria)
• 1/14. lokakuuta 1924: Romania
• 1/14. lokakuuta 1928: Aleksandria ja Antiokia
• 12. huhtikuuta 1937: Albania
• 7/20. joulukuuta 1968: Bulgaria

Suomen ja Viron ortodoksiset kirkot ottivat vuonna 1923 käyttöön gregoriaanisen kalenterin, myös pääsiäisen ajankohdan osalta. Viron ortodoksinen kirkko liitettiin vuonna 1945 Moskovan patriarkaattiin ja se palasi juliaaniseen kalenteriin, mutta vuonna 1996 Viron ortodoksinen kirkko itsenäistyi jälleen, ja vuonna 2012 se otti käyttöön korjatun juliaanisen kalenterin.^lähde?

Uutta kalenteria eivät ole ottaneet käyttöön Jerusalemin, Venäjän, Serbian, Georgian ja Ukrainan ortodoksiset kirkot, eivät myöskään Athos eivätkä Kreikan vanhakalentaristit.^[10]

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Katso myös: Ajanlaskukiista (Suomen ortodoksinen kirkko)

Patriarkka Meletios IV:n viimeisiksi virkatoimiksi jäivät Suomen liittäminen ekumeeniseen patriarkaattiin sekä Suomen uuden apulaispiispa Hermanin piispaksi vihkiminen. Tämän mahdollisti Ruotsin suurlähettilään välittämä kuningas Kustaa V:n pyyntö lykätä patriarkka Meletioksen karkotusta yli Suomen asian käsittelyn. Suurlähettilään vastuulla Kemal suostui pyyntöön ja patriarkka pysyttelikin sivussa julkisuudesta aina toimituksen alkuun asti. Aluksi uhkasi tulla ongelma siitä, onko valtuuskunnalla valtuudet hoitaa asiaa. Lopulta päätettiin, että patriarkka Tihonin vuonna 1917 Suomen kirkolle myöntämä autonomia olisi laillinen peruste tekeillä olevalle hankkeelle.

Suomen kirkko oli jäänyt ilman ylempää hengellistä ohjausta neuvostovallan tehtyä Moskovan patriarkaatin toiminnasta käytännössä mahdotonta - ja maanpakolaisten muodostaman Karlovcin synodin alaisuuteen siirtyminen oli niin kanonisista kuin poliittisistakin syistä ajatuksenakin mahdoton. Ajatus oli mahdoton, koska Suomen hallitus oli päättänyt, että valtionkirkoissa pitää noudattaa gregoriaanista ajanlaskua ja kaikkien piispojen tulee suorittaa valtion virkamiehille määrätty tutkinto suomenkielessä. Karlovcin synodin kaikki piispat tai sellaisiksi sopivat papit olivat venäjänkielisiä ja juliaanisen ajanlaskun kannalla.

Siten ainoa mahdollisuus oli siirtyä Konstantinopolin alaisuuteen ja vihkiä oma, suomalaiset vaatimukset täyttävä piispa. Tehtävään löytyi virolainen rovasti Herman Aav, Mustjalan kirkkoherra, Kuressaaren piirinvalvoja ja tuottelias uskonnollinen kirjailija. Kun Hermanin piispaksi vihkiminen oli toteutettu, patriarkka Meletios lähti Athokselle 10. heinäkuuta 1923 satamassa jo kuukauden verran häntä odottaneen englantilaisen miinalaivan kuljettamana. 2. lokakuuta 1923 hän luopui virallisesti tehtävästään.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Korjattuun juliaaniseen kalenteriin liittyi myös ehdotus pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi. Nikaian kirkolliskokous vuonna 325 oli päättänyt, että pääsiäistä oli kaikkialla kristikunnassa vietettävä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Käytännössä sen ajankohtaa ei kuitenkaan määritetä tähtitieteellisesti vaan taulukoiden (Metonin jakson ja epaktin) avulla, jotka osoittavat täydenkuun likimääräisen ajankohdan eri vuosina. Lisäksi juliaanista kalenteria käytettäessäkin on yleensä oletettu, että kevätpäiväntasaus olisi 21. maaliskuuta, vaikka kalenterin epätarkkuuden vuoksi sen on aikojen kuluessa siirtynyt varhaisemmaksi ja on nykyisin juliaanisen kalenterin mukaan tavallisesti 7. tai maaliskuuta, kun taas gregoriaanisen kalenterin mukaan se on nykyisinkin 21. maaliskuuta tai ainakin hyvin lähellä sitä. Sen sijaan korjatussa juliaanisessa kalenterissa (samoin kuin aikoinaan myös muun muassa Saksassa ja Suomessakin käytetyssä parannetussa kalenterissa) pääsiäisen ajankohta olisi määritelty tähtitieteellisesti. Tällöin se olisi useimpina vuosina, mutta ei aina, sattunut samaksi päiväksi kuin gregoriaanisessakin kalenterissa.

Istanbulin konferenssi tarkensi ehdotusta siten, että pääsiäisen ajankohtaa määritettäessä vuorokauden katsottaisiin vaihtuvan keskiyöllä Jerusalemin Pyhän haudan kirkon pituuspiirin (35°13′47.2″ itäistä pituutta) paikallisaikaa^[3]lähde?, joka on 2 h 20 min 55 s edellä Greenwichin ajasta (nykyisin UTC:stä). Jos täydenkuun hetki sattuu lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ennen klo 2.20.55 UTC, pääsiäispäivä olisi ollut sanottuna sunnuntaina, muussa tapauksessa viikkoa myöhemmin. Siinäkin tapauksessa, että kevätpäiväntasaus ja täysikuu sattuvat samaksi päiväksi, voidaan niiden ajankohdat tähtitieteellisesti määrittää minuutin tarkkuudella, jolloin pääsiäinen olisi ollut joko seuraavana sunnuntaina tai viikkoa myöhemmin riippuen siitä, kumpi niistä sattuu vähänkin myöhemmäksi.

Mikään ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan ole ottanut käyttöön näin määräytyvää pääsiäisen ajankohtaa. Useimmat niistä määrittävät pääsiäisen yhä vanhan juliaanisen kalenterin mukaan, poikkeuksena Suomen ja Viron ortodoksiset kirkot, jotka viettävät pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan, siis samaan aikaan kuin läntisetkin kirkkokunnat.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu gregoriaanisen ja korjatun juliaanisen mukaisten päivämäärien erotus maaliskuun alusta lähtien jokaisena satavuotena, jolloin niiden välille syntyy tai häviää ero, aina vuoteen 9900 saakka. Maaliskuun alusta 1600 lähtien aina helmikuun 28. päivään 2800 saakka korjatun juliaanisen kalenterin mukaiset päivämäärät ovat samoja kuin gregoriaanisenkin, joten näiden vuosisatojen kohdalla erotus on 0, mutta gregoriaanisen kalenterin mukainen 1. maaliskuuta 2800 onkin 29. helmikuuta korjatussa juliaanisessa kalenterissa; tätä erotusta merkitään seuraavassa luvulla +1. Vuosi 2900 sen sijaan on karkausvuosi korjatussa juliaanisessa, mutta ei gregoriaanisessa kalenterissa; 29. helmikuuta korjatussa juliaanisessa kalenterissa on sama kuin 28. helmikuuta gregoriaanisessa, mutta tätä seuraava päivä on 1. maaliskuuta molemmissa kalentereissa, joten erotus on jälleen nolla. Luku -1 vuosisatojen 200 ja 300 kohdalla tarkoittaa, että maaliskuun 200 alusta helmikuun 400 loppuun saakka (takautuvasti jatkettu) gregoriaaninen kalenteri olisikin ollut päivän jäljessä vastaavalla tavalla jatketusta korjatusta juliaanisesta kalenterista.^lähde?

Päivämäärien erotukset korjatun ja alkuperäisen juliaanisen kalenterin välillä taas ovat seuraavat:

900 vuoden kuluessa juliaanisessa kalenterissa on 900/4 = 225 karkausvuotta. Korjatussa juliaanisessa kalenterissa tämän ajanjakson yhdeksästä satavuodesta ei ole karkausvuosia, joten 900 vuoden kuluessa karkausvuosia on 218. Niinpä kalenterivuoden keskimääräinen pituus on 365 + 218/900 = 365,24222 vuorokautta, toisin sanoen 365 d 5 h 48 min 48 s. Tämä on tasan 24 sekuntia vähemmän kuin gregoriaanisen kalenterivuoden keskipituus, 365,2425 vuorokautta. Niinpä pitkällä aikavälillä korjattu kalenteri edistää gregoriaaniseen kalenteriin nähden keskimäärin yhden vuorokauden 3 600 vuodessa.^lähde?

Korjatun juliaanisen kalenterin 900 vuoden jaksossa on 900 · 365 + 218 = 328 718 vuorokautta. Tämän luvun jakojäännös 7:llä jaettaessa on 5, mistä seuraa, että tämän jakson kuluttua vuoden päivät eivät satu samoiksi viikonpäiviksi, toisin kuin on laita gregoriaanisen kalenterin 400 vuoden jaksossa. Siksi lyhin jakso, jonka kuluttua korjatun juliaanisen kalenterin päivämäärät toistuvat samassa järjestyksessä ja sattuvat myös samoiksi viikonpäiviksi on 7 · 900 = 6 300 vuotta.^lähde?

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla takautuvasti jatketun gregoriaanisen ja korjatun juliaanisen kalenterin mukaiset päivämäärät ovat samoja, eli erotus on nolla. Niinpä ajanlaskun epookki, 1. tammikuuta vuonna 1, sattuu sekä gregoriaanisessa että korjatussa juliaanisessa kalenterissa samaksi päiväksi, joka oli maanantai, kun taas vanhassa juliaanisessa kalenterissa se sattuu lauantaiksi, kaksi vuorokautta aikaisemmin.^[11]

Keskeisin kalenterinuudistusta puoltava perustelu on se tunnettu tosiasia, että juliaanisen kalenterin mukaisen vuoden keskimääräinen pituus poikkeaa trooppisesta vuodesta noin 12 minuutin verran. Tarpeeksi pitkän ajan kuluttua tämä johtaa siihen, että kalenterin kuukaudet ja samalla myös eri kuukausina vietettävät juhlapäivät sattuvat aivan eri vuodenaikoihin kuin alun perin.^lähde?

Koska korjatusta juliaanisesta kalenterista on keskustelu lähinnä vain ortodoksisen kirkon piirissä, sen puolesta ja sitä vastaan käytetyt perustelut ovat kuitenkin pääasiassa kirkollisia ja uskonnollisia ja liittyvät varsinkin kirkollisten juhlapäivien ajankohtiin ja niiden symboliseen merkitykseen. Esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlaa eli joulua on vanhastaan vietetty pian talvipäivänseisauksen jälkeen. Vaikkei hänen todellista syntymäpäiväänsä tiedetäkään, on tällä ajankohdalla katsottu olevan suuri symbolinen kerlitys, sillä (pohjoisella pallonpuoliskolla) päivät alkavat sen jälkeen pidetä auringon noustessa päivä päivältä korkeammalle, mikä toisaalta kuvastaa sitä, että Kristusta on varhaiskristillisestä ajasta lähtien verrattu aurinkoon, joka toteuttaa yös Malakian profetian: "Mutta teille... on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla."^[12][13] Monissa varhaisten kirkkoisien kirjoituksissa selitetään tämän "vanhurskauden auringon" tarkoittavan Kristusta^[14], minkä lisäksi monessa Uuden testamentin kohdassakin Jeesus yhdistetään aurinkoon ja valoon.^[14]

Uuden kalenterin kannattajat eivät katso juliaanisen kalenterin sellaisenaan olevan Jumalan pyhittämä. Sitä pidetään vain ihmisten teknisenä keksintönä, jota voidaan parantaa tai se voidaan korvata uudemmilla keksinnöillä samaan tapaan kuin monet muutkin tekniset välineet, jotka olivat yleisessä käytössä kirkon alkuaikoina, on korvattu uudemmilla keksinnöillä.^lähde?

Vastustajat myöntävät, että uusi kalenteri on tähtitieteellisesti vanhaa tarkempi, mutta ovat sitä mieltä, ettei kirkollisen kalenterin tarvitsekaan olla tieteellisesti tarkka, sillä sen tarkoitus ei ole tieteellinen. Kirkollisen ja uskonnollisen tehtävänsä juliaaninen kalenteri sen sijaan suoritti heidän mukaansa moitteettomasti aina "kauheaan" vuoteen 1924 saakka, jolloin uuden kalenterin käyttöönottajat aiheuttivat skisman.^[15]

Niissäkin maissa, joissa ortodokset piispat ovat päättäneet ottaa käyttöön uuden kalenterin, osa seurakunnista ei tunnusta päätöstä päteväksi. Tästä syystä joissakin maissa ortodoksinen kirkko on jakautunut kahtia. Esimerkiksi Kreikassa uuden kalenterin vastustajat, "Todelliset ortodoksiset kristityt", ovat järjestyneet omaksi kirkkokunnakseen, jolla on omat piispansa, seurakuntansa ja luostarinsa.^[16] Uuden kalenterin kannattajat ovat tällöin olleet yleensä sitä mieltä, että nimenomaan sen vastustajat ovat aiheuttaneet skisman, ei uusi kalenteri sinänsä eivätkä sen hyväksyneet piispat, joskin yleisesti myönnetään, että kiistaa ovat syventäneet yritykset ottaa uusi kalenteri kaikkialla käyttöön tarvittaessa pakkotoimin.^lähde?

Uuden kalenterin kannattajat ovat kiinnittäneet huomiota myös muutamiin käytännöllisiin ja kirkollista järjestystä koskeviin ongelmiin, jotka sen käyttöönotto ratkaisisi. Eniten huomiota on saanut osakseen kysymys Kristuksen syntymäjuhlan, joulun ajankohdasta. Joulupäivää on 300-luvulta saakka vietetty sekä läntisessä että itäisessä kristikunnassa 25. joulukuuta, mutta samana päivänä, joka vanhan juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta, on gregoriaanisen ja myös korjatun juliaanisen kalenterin mukaan jo seuraavan vuoden tammikuun 7. päivä. Siksi joulua vietetään monissa ortodoksisissa kirkoissa eri aikaan kuin muualla.^lähde?

1. Ortodoksisessa kirkossa joulua edeltää 40 päivän pituinen paasto. Niissä maissa, joissa maallisena kalenterina on greogoriaaninen mutta vähemmistönä olevat ortodoksiset seurakunnat noudattavat juliaanista kalenteria, ortodoksien tulisi kirkon säännösten mukaan paastota vielä länsimaisen joulun ja uudenvuoden aikaan, mikä kuitenkin on selvästi ristiriidassa yhteiskunnassa muutoin vallitsevan tapakulttuurin ja juhlatapojen kanssa.^lähde?
2. Jotkin paikallislehdet varsinkin Yhdysvalloissa kiinnittävät monien ortodoksien mielestä liiaksikin huomiota siihen, että ortodoksit viettävät joulua eri aikaan kuin muut kristityt. Asiasta kerrotaan vuosittain monissa sellaisissakin lehdissä, joiden levinneisyysalueella useimmat ortodoksiset seurakunnat ovat siirtyneet uuteen kalenteriin. Ortodoksien joulunvietto 7. tammikuuta on omiaan antamaan sille pikemminkin etnisen vähemmistön juhlan kuin yleiskristillisen juhlan luonteen, ikään kuin ortodokseille tämä päivämäärä sinänsä olisi merkittävämpi kuin juhlan varsinainen aihe, Kristuksen syntymä. Tämä korostus vaikuttaa korjatun kalenterin kannattajien sekä myös monien ei-ortodoksien mielestä ehkä viehättävän vanhanaikaiselta, mutta myös anakronistiselta, epätieteelliseltä ja sen vuoksi lopulta järjenvastaiselta ja jopa kulttimaiselta.^lähde?
3. Osa ortodokseista itsekin tahtomattaan vahvistaa tätä käsitystä, koska he eivät ole tietoisia eri kirkkokuntien välisistä opillista eroista. Sen vuoksi kalenterikysymys saa heidän mielessään ylikorostuneen merkityksen. On esimerkiksi todettu, että monet venäläiset eivät osaa mainita ainoatakaan eroavaisuutta omiensa ja läntisen kristikunnan uskonkäsityksen tai uskonnollisten menojen välillä, lukuun ottamatta sitä, että kalenterien välillä on 13 päivän ero.^lähde?

Joidenkuiden ortodoksien mielestä on vain hyväksi, että ortodoksinen Kristuksen syntymäjuhla sattuu kalenterien erilaisuuden vuoksi eri ajankohdaksi kuin länsimainen, pitkälti maallinen ja kaupallistunut joulu, sillä niiden eriytyminen toisistaan helpottaa keskittymistä juhlan hengelliseen sanomaan.^[17] Tätä vastaan uuden kalenterin kannattajat ovat huomauttaneet, että vaikka jouluun liittyy paljon myös täysin ei-kirkollisia perinnäistapoja, se on läntisissä kirkkokunnissakin myös kirkollinen juhlapäivä, jota viettoon liittyy muun muassa jumalanpalveluksia, virsiä, rukouksia, uskonnollisia näytelmiä ja kirkkokonsertteja. Lisäksi on jo todettu, että niissä ortodoksisissa maissa, joissa joulua vietetään 7. tammikuuta, siihenkin on enenevässä määrin liittynyt myös ei-kirkollisia tapoja. Esimerkiksi Venäjällä 7. tammikuuta on nykyisin, neuvostovallan kukistuttua, paitsi kirkollinen juhlapäivä, jälleen myös yleinen vapaapäivä, jota ovat jo alkaneet viettää juhlapäivänä ortodoksien lisäksi myös muut kristityt, muiden uskontojen tunnustajat ja jopa uskonnottomat.^lähde?

Kalenterissa käydyssä keskustelussa on vedottu myös siihen, mikä on katsottava Kristuksen syntymäjuhlan "oikeaksi" ajankohdaksi. Uuden kalenterin vastustajien mukaan vanhan kalenterin mukainen ajankohta on sen "oikea" päivämäärä. Tällaiset totuuteen viittaavat perustelut voivat saada kaksi muotoa.^lähde?

1. Jos kalenteri on järjestelmä, jolla aikaa mitataan taivaankappaleiden, erityisesti Auringon ja Kuun liikkeiden mukaan, siinä tapauksessa kalenteria voidaan sitä paremmin pitää "todenmukaisena", mitä tarkemmin se vastaa näiden todellisia liikkeitä. Tältä kannalta ne, jotka kannattavat vanhaa kalenteria sillä perusteella, että se on "oikea" (eiväkä siis lähinnä kirkollisen järjestyksen vuoksi, kuten on laita useimmissa siihen pitäytynyneissä kirkoissa), näyttäisivät puolustavan virheellistä käsitystä.^lähde?
2. Jotkut uuden kalenterin kannattajat väittävät, että kahden Kristuksen syntymäjuhlan vietto millä tavalla tahansa saman kirkkovuoden aikana ei ole mahdollista, vaan sitä on vietettävä vain kerran vuodessa. Tällä perusteella he ovat väittäneet, että ne jotka mieluummin viettäisivät "maallista" juhlaa 25. joulukuuta ja uskonnollista 7. tammikuuta, ovat erehtyneet totuudesta, että vuodessa on vain yksi Kristuksen syntymäjuhla.^lähde?

Vaikka uuden kalenterin ovat ottaneet käyttöön monet pienemmät kansalliset kirkot, enemmistö ortodoksista kristityistä pitäytyy yhä perinteisessä juliaanisessa kalenterissa. Kysymyksestä on ortodoksien kesken käyty paljon kiistoja, jotka varsinkin Kreikassa ovat joskus johtaneet väkivaltaisuuksiinkin.^lähde?

Kalenterin arvostelijat ovat pitäneet uudistusta hätiköitynä ja aiheettomana länsimaiden myötäilemisenä. Heidän mukaansa kalenterin uudistukselle ei ole päteviä teologisia perusteluja, vaan kaikki sille esitetyt syyt ovat yhteiskunnallisia. Lisäksi asiasta päättäneen patriarkka Meletios Metaxiksen kanoninen asema on kiistanalainen, ja hänen on arveltu olleen vapaamuurari^[18], mitä ortodoksinen kirkko ei hyväksy.^[19]

Uutta kalenteria vastaan on huomautettu, että kun Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325 vahvisti pääsiäisen ajankohdan määritelmän, se oletti juliaanisen kalenterin pysyvän käytössä. Tällä perusteella on väitetty, että vain uudella ekumeenisella kirkolliskokouksella olisi valta muuttaa päätöstä.^[20] Tosiasiassa kokous ei kuitenkaan tehnyt mitään päätöstä tai julistusta, joka olisi koskenut juliaanista kalenteria sinänsä. Uuden kalenterin kannattajat ovatkin selittäneet, että kokouksen on katsottava hiljaisesti hyväksyneen (kulloinkin käytössä olevan) valtiollisen kalenterin, jollaisena siihen aikaan oli juliaaninen kalenteri, mutta sen varsinainen päätös koski pääsiäisen ajankohtaa. Sen vuoksi kalenterin "korjaaminen" (joka ei merkitse sen hylkäämistä) ei heidän mukaansa edellytä uutta ekumeenista kirkolliskokousta, ja ottamalla korjatun kalenterin käyttöön kirkko toimii Nikean kokouksen hengessä hyväksyessään nykyisen valtiollisen kalenterin kaikilta oleellisista osiltaan; sitä vastoin valtiollisen kalenterin hylkäämistä voitaisiin tältä kannalta pitää poikkeamiselta Nikean kokouksen hengestä. Lisäksi kannattajat ovat huomauttaneet, että uuden kalenterin käyttöönotto selvästikään ei merkitse mitään muutosta ortodoksisen kristikunnan teologisiin tai eettisiin opetuksiin, vaan se on ainoastaan järjestelykysymys ja hallinnollinen toimenpide ja sellaisena verrattavissa jätättävän kellon korjaamiseen. Tämän vuoksi he ovat katsoneet, että asiasta päättämiseen riittää paikallisten piispojenkin valta.^lähde?

Uuuta kalenteria on arvosteltu siitä, että se aiheutti ongelmia muuttaessaan ainoastaan kiinteiden juhlapäivien ajankohdan, mutta ei pääsiäiseen sidottujen liikkuvien juhlapäivien ajankohtaa. Siten se aikaväli, jolle pääsiäinen voi sattua, on muuttunut, mikä on muuttanut myös eräiden kiinteinä päivämäärinä vietettävien juhlien luonnetta. Esimerkiksi Sebasten 50 marttyyrin juhlapäivä, 9. maaliskuuta, on perinteisesti sattunut aina suuren paaston aikaan, mutta uudessa kalenterissa näin ei ole aina laita.^[21] Marian ilmestyspäivä, 25. maaliskuuta, on myös aina sattunut joko paastoaikaan tai viimeistään pääsiäispäivänä alkavaan kirkkaasen viikkoon. Joskus se on sattunut pääsiäisen kanssa samaksi päiväksikin jolloin nimellä Kyrio-Pascha ("Herran pääsiäinen") tunnettua juhlapäivää vietetään erityisen loistavin menoin. Uuden kalenterin mukaan Kyrio-Pascha ei kuitenkaan esiinny milloinkaan. Apostolien paastoa on pidetty uuden kalenterin vaikeimpana kohtana. Tämä paasto alkaa toisena maanantaina helluntain jälkeen ja päättyy kiinteänä päivänä 29. kesäkuuta. Näin ollen sen pituus vaihtelee 8:sta 42 päivään, mutta kun uusi kalenteri on 13 päivää edellä vanhaa, paasto jää saman verran lyhyemmäksi eikä sitä joinakin vuosina ole lainkaan.^[22] Vuoden 1923 konferenssi kuitenkin suositteli myös pääsiäisen ajankohdan määrittämistä uuden kalenterin mukaan, joten ongelmat aiheutuvat vain siitä, ettei suositusta ole toteutettu.^lähde?

Uuden kalenterin arvostelijat ovat olleet sitä mieltä, että sen kannattajilla ovat olleet mielessään enemmänkin maalliset kuin hengelliset näkökohdat. Heidän mukaansa sillä seikalla, etteivät kirkolliset juhlat enää satu tarkoin samaan vuodenaikaan kuin alun perin, ei ole suurtakaan merkitystä: eteläisellä pallonpuoliskollahan vuodenajat ovat päinvastaiset kuin pohjoisella, mutta silti sielläkin kirkollisia juhlia vietetään samaan aikaan, eikä tätä seikkaa ole pidetty ongelmana.^lähde?

Uuden kalenterin kannattajat pitävät sitä vanhaa "tieteellisempänä", mutta arvostelijat huomauttavat, ettei tiede ole kirkon päähuolena: kirkon sanomahan käsittelee tuonpuoleista, ja se "on maailmassa, mutta ei maailmasta" ja pyrkii keskittämään uskovien huomion ikuisuuteen. Sitä paitsi tieteellisesti gregoriaaninen sen enempää kuin korjattukaan kalenteri ei ole täysin tarkka, sillä trooppista vuotta ei voi jakaa tasan 24 tunnin jaksoihin. Näin ollen jokainen julkinen kalenteri on epätarkka: se on vain sovittu tapa merkitä päiviä.^lähde?

Uskonnolliselta kannalta vanhan kalenterin kannattajat kiinnittävät huomiota myös moniin ihmeisiin, jotka ovat tapahtuneet vanhan kalenterin mukaisina merkkipäiviänä, esimerkiksi "pilven laskeutumiseen vuorelta" Kristuksen kirkastumisen päivänä. Sen jälkeen kun uusi kalenteri otettiin käyttöön, tuhannet ihmiset väittivät nähneensä pyhän ristin ilmestyvän taivaalle juuri Kristuksen kirkastumisen päivänä vuonna 1925.^[23]

Jos kuitenkin jonkin tapahtuman juliaanisen kalenterin mukainen päivämäärä ja vuosi tunnetaan, voidaan laskea, mihin päivään se osuisi takautuvasti jatketun korjatun kalenterin mukaan. Vuosipäivää voitaisiin viettää sinä päivänä, jos sitä pidetään yhteiskunnallisesti ja rituaalisesti hyväksyttävänä.^lähde?

• J. Gabriel Koestel: The Calendar Question of the Orthodox Church. Lulu.com, 2012. ISBN 978-1-105-89322-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Richard Clogg: Minorities in Greece: Aspects of a Plural Society, s. 8. C. Hurst & Co Publishers, 2002. ISBN 978-1-85065-705-7 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Veikko Purmonen: Arkkipiispa Hermanin elämä
• Jyrki Loima: Esipaimen siunaa. Suomen ortodoksiset piispat
• U. V. J. Setälä: Kansallisen ortodoksisen kirkkokunnan perustaminen

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Revised julian calendar