Klopentiksoli
Klopentiksoli oli tyypillinen neurolepti eli antipsykoottinen lääke. Se innovoitiin vuonna 1961, ja se oli lääkeyhtiö Lundbeckin kehittämä.[1] Myöhemmin markkinoille tuli muita vastaavia, saman alaryhmän lääkkeitä kuten flupentiksoli ja tsuklopentiksoli. Ne ovat käytössä vielä edelleen. Klopentiksoli ei ole tällä hetkellä aktiivikäytössä. [2] Psykiatrian käsikirjassa (Achte & Tamminen: 1998) ei lääkettä ole. Klopentiksoli on piperatsiini, ja kuuluu tiaksantiinien alalajiin. Sen markkinointinimi oli Sordinol.[3] Lääkettä voitiin tablettimuodon (5, 10 ja 25 mg) ja lääkemikstuuran: 2mg ohella injisoida, eli ruiskuttaa 10 mg lihaksen sisäisesti. Lääkkeen annostusta voitiin lisätä hoitojakson edetessä. [4] Lääke on voimakas sedatiivi, sitä saatettiin käyttää mm. akuuteissa sekä muissakin psykooseissa.[5] Ruiskemuotoa käytettäessä, ei potilaan tarvinnut huolehtia itse lääkkeen säännönmukaisesta ottamisesta. Lääkeinjektio oli tarpeen uusia n. 2–4 viikon väliajoin. Lääkettä saatettiin yhdistellä Truxalin, klooriprotikseenin kanssa.[6] HaittavaikutuksetLääkkeellä tunnettiin tyypillisten neuroleptien käyttöön liittyviä haittavaikutuksia. Näitä ovat mm. Parkinsonin taudin tyyppiset oireet, muut ekstrapyrimidaaliset häiriöt[7], akatisia sekä antikolinergiset sivuoireet (kuten huimaus, suun kuivuminen, ruuansulatukseen liittyvät häiriöt). Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä oli sekin mahdollinen lääkkeen käyttöön liittyvänä. Klopentiksolia pidettiin kohtalaisen voimakkaasti sedatoivana. Niin ikään lääkkeen antipsykoottista ominaisuutta pidettiin sitäkin vahvana.[7] Osaltaan vanhat klassiset neuroleptit ovat korvanneet atyyppiset vastaavat lääkkeet. Niistäkin joitain voidaan injisoida, peroraalisen annostelun ohella. Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
