Kalvolan kautta kulkee kaksi Suomen keskeisimpiin kuuluvaa liikenneväylää, valtatie 3 ja Riihimäki–Tampere-rata. Aikaisemmin Kalvolan kautta kulki Hämeenlinnan ja Tampereen välinen kantatie 56 valtatie 3:n reitin ollessa Vanajaveden itäpuolella. Kalvolassa on sattunut kaksi tuhoisaa junaonnettomuutta, Iittalan junaturmatalvisodan aikana vuonna 1940 ja Kuurilan junaturma talvella 1957. Jälkimmäinen on Suomen historian pahin rauhanaikainen raideliikenneonnettomuus.
Iittalasta on matkaa Hämeenlinnan keskustaan 20 kilometriä ja Tampereelle vajaat 60 kilometriä.
Kalvolassa asui ennen kunnan lakkauttamista 3 587 asukasta,[2] ja sen pinta-ala oli 338,2 km2, josta 37,66 km² oli vesistöjä.[1]Väestötiheys oli 11,94 asukasta/km2.
Kalvola kuuluu Iittalan lounaispuolella olevan Äimäjärven ympärillä olevan asutuksensa osalta Hämeen vanhimpiin pitäjiin. Alueelta löydetyt esineet viittaavat varhaiseen rautakauteen. Vanajaveden ja Äimäjärven rannoilla olleista vanhoista kyläkeskuksista suuntautui eränkäynti lounaaseen Tammelan ylängölle, osittain nykyisten Forssan ja Tammelan alueille. Vuonna 1560 Kalvolassa oli maakirjan mukaan 135 taloa ja vuonna 1634 pitäjän väkiluvuksi ilmoitettiin 1 154.[4]
Kalvolan suurimpia maatiloja ovat olleet Kuurilan ja Niemen kartanot. Kuurilan kartano muodostui tiloista, jotka kuningas Eerik XIV antoi läänitykseksi Kristina Hornille vuonna 1567. Sittemmin kartanon omistajina ovat olleet mm. Tott-, Tammelander- ja Granfelt-suvut. Myös Niemen kartanon omistajat tunnetaan 1500-luvulta lähtien, ja se joutui vuonna 1618Turun linnan ja läänin – vuodesta 1616 myös Hämeen läänin – käskynhaltijalle Johan De la Gardielle. Kartanot olivat liitettyinä yhteen 1600-luvulta lähtien vuoteen 1943 saakka.[4]
Kalvola mainittiin itsenäisenä pitäjänä vuonna 1494, mutta vuonna 1540 Hattulan kappelina, josta se itsenäistyi vuonna 1660. Kalvolan kirkon on suunnitellut Ilmari Launis ja se valmistui vuonna 1921.[5] Edellinen, vuonna 1802 valmistunut puukirkko tuhoutui kansalaissodan aikana. Hautausmaalla oleva kivisakasti on ilmeisesti kuulunut pitäjän ensimmäiseen, keskiaikaiseen puukirkkoon. Hautausmaalla olevan sankarimuistomerkin on muotoillut Tapio Wirkkala.[4]
Kalvolan kunnanvaltuustoon kuului lakkauttamisen aikaan 21 valtuutettua. Vuoteen 2000 asti valtuustossa oli vasemmistoenemmistö ja SDP oli yleensä kunnan suurin puolue, Iittalassa oli perinteinen vahva työväenliike. Viimeinen kunnanjohtaja oli Antti Salonen ja viimeinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja puolestaan Timo Saviniemi (kok.).
Paikkajako ja äänestysprosentti kunnallisvaaleissa
Kalvolan alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[8]
↑ abc Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 35–39. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
↑Otavan iso tietosanakirja, osa 4. Helsinki: Otava, 1962.