Suomessa tehtiin poliittista historiaa 15. huhtikuuta 2003, kun eduskunta valitsi pääministerin avoimella äänestyksellä ensimmäisen kerran maaliskuun alussa 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain mukaisesti. Uudeksi pääministeriksi valittiin äänin 111–72 eduskuntavaalien voittajan Suomen Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki, jota äänestivät hänen oman puolueensa lisäksi SDP:n ja RKP:n kansanedustajat. Kyseiset puolueet olivat ennen äänestystä sopineet yhteisen hallituksen muodostamisesta siten, että Keskusta ja SDP saivat kumpikin kahdeksan ja RKP kaksi ministerinsalkkua. Äänestyksestä oli poissa 16 kansanedustajaa.[1]
Varsinaiset uuden perustuslain mukaiset hallitusneuvottelut käytiin eduskunnassa täysin ilman tasavallan presidentin ohjausta. Neuvottelut alkoivat kaikkien eduskuntaryhmien tapaamisella, jossa niiden vetäjäksi valittiin Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki. Keskustan ja SDP:n kesken oli käyty kädenvääntöä pääministerin paikasta. Molemmat puolueet olivat asettaneet omat puheenjohtajansa pääministeriehdokkaikseen jo syksyllä 2002, ja asetelma korostui, kun Jäätteenmäki asettui eduskuntavaaliehdokkaaksi aikaisemman vaalipiirinsä Vaasan vaalipiirin sijasta Helsingissä. Jäätteenmäen ja SDP:n puheenjohtajan, edellisen pääministerin Paavo Lipposen välit kiristyivät vaalikamppailun aikana, kun Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli antanut väärän kuvan Suomen ulkopolitiikasta tavattuaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin vierailullaan Valkoisessa talossa joulukuussa 2002. Jäätteenmäen mielestä Yhdysvalloissa uskottiin Suomen olevan mukana liittoumassa, joka valmisteli hyökkäystä Irakiin. Syytöksistä pahastunut Lipponen puolestaan vakuutti Suomen puolueettoman linjan olevan täysin Yhdysvaltain johdon tiedossa ja vaati Jäätteenmäeltä anteeksipyyntöä. Kiistan vuoksi puoluejohtajien välit tulehtuivat niin pahoin, että Lipponen jättäytyi pois uudesta hallituksesta ja siirtyi eduskunnan puhemieheksi.[1]
Uuden hallituksen kokoonpanossa näkyivät sekä muutos että jatkuvuus; edellisestä kertoi kahdeksan vuotta oppositiossa olleen Keskustan paluu hallitusvastuuseen, jälkimmäisestä edellisen pääministeripuolueen SDP:n ja RKP:n jatkaminen. RKP oli ollut mukana kaikissa hallituksissa yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1979 lähtien, kun taas SDP ja Keskusta eivät olleet istuneet samassa hallituksessa vuoden 1987 jälkeen. Hallituksen aloittaessa toimintansa politiikan tarkkailijat epäilivätkin päähallituspuolueiden keskinäisen luottamuksen rakentamiseen ja punamultayhteistyön elvyttämiseen kuluvan 16 vuoden tauon jälkeen oman aikansa.[1]
Hallitusohjelma
Jäätteenmäen hallituksen ohjelman otsikkona oli "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". Konkreettisin tavoite oli 100 000 uuden työpaikan luominen vaalikauden 2003–2007 aikana. Hallitus ilmoitti pyrkivänsä elvyttävään talouspolitiikkaan keventämällä etenkin palkansaajien verotusta ja korottamalla eräitä sosiaalietuuksia, kuten lapsilisiä. Myös yritysten verotukseen kaavailtiin uudistuksia, kun osinkotulot päätettiin saattaa osittain kaksinkertaisen verotuksen piiriin, kuitenkin siten, että pienet ja keskisuuret yritykset oli tarkoitus jättää muutoksen ulkopuolelle. Hallitus oli myös valmis tehostamaan energia- ja ympäristöverotusta siten, että vastaavasti työhön kohdistuvaa verotusta voitaisiin edelleen keventää. Vaalikaudella toteutettavien uudistusten arvioitiin kasvattavan valtion menoja noin 1,12 miljardilla eurolla. Tämän kattamiseksi hallitus ilmoitti olevansa valmis ottamaan lisää velkaa, mutta toisaalta hallitusohjelmassa edellytettiin valtion talouden olevan tasapainossa vaalikauden päättyessä.[1]
Ulkopolitiikassa Jäätteenmäen hallitus vakuutti Suomen jatkavan sotilaallisesti liitoutumattomana, ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kokonaisuus oli tarkoitus arvioida tarkemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Lisäksi hallitus ilmoitti tavoitteekseen kehittää Pohjoismaiden ja Baltian maiden välistä yhteistyötä Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä. Yhteistyön oli määrä alkaa Viron, Latvian ja Liettuan liittyessä EU:n jäseniksi vuoden 2004 toukokuussa.[1]
.svg){kind=small}
