Pääministeri Sorsa vuonna 1983 Davosin huippukokouksessa.
Sorsan III hallitus oli Suomen tasavallan 62. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP ja SKDL. Hallitus toimi 19. helmikuuta 1982 – 6. toukokuuta 1983. Sorsan III hallitus oli ensimmäinen enemmistöhallitus, joka kaatui hallituskriisin seurauksiin kesken kauden ilman, että presidentti olisi hajottanut hallituksen.[1]
SKDL erosi hallituksesta joulukuussa 1982, ja samalla pääministeri Kalevi Sorsa jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentille. Uusi hallitus muodostettiin heti edellisen hallituksen kaatumisen jälkeen nimellä Sorsan IIIb hallitus[1]. SKDL:n tilalle hallitukseen tuli LKP. [1]
Edellisen pääministerin Mauno Koiviston tultua valituksi uudeksi tasavallan presidentiksi SDP:n puheenjohtaja ja kaksinkertainen pääministeri Kalevi Sorsa ei aluksi ollut halukas ryhtymään uuden hallituksen johtoon. Tällä hän pyrki torjumaan väitteet siitä, että SDP olisi presidentinvaalin jälkeen kaapannut itselleen valtakunnan avainpaikat varmistaakseen menestyksensä vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. Puoluesihteeri Erkki Liikanen laski, että oikein pelaamalla puolue pystyisi hyödyntämään Mauno Koiviston saaman 43 prosentin kannatuksen saadakseen eduskuntaan määrävähemmistön eli vähintään 67 kansanedustajaa. Keskustapuolue puolestaan oli sekavassa tilassa presidentinvaalissa kärsimänsä tappion jälkeen. Puoluetta johtanut K-linja oli kokenut vaalin edellä nöyryytyksen Ahti Karjalaisen hävittyä presidenttiehdokkuuden Keskustan kenttäväen tukemalle Johannes Virolaiselle. SKDL:n sisäinen kriisi oli pahentunut entisestään vähemmistökommunistien eli taistolaisten presidentinvaalissa harjoittaman äänestyskäyttäytymisen vuoksi.[2]
SDP ilmoitti Keskustalle, että se voisi hyväksyä uuden hallituksen pääministeriksi valtiovarainministeri Ahti Pekkalan tai sisäministeri Eino Uusitalon, jotka kumpikin olivat kiinnostuneita tehtävästä. Keskustan puheenjohtaja ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ajoi kuitenkin puoluehallituksessa läpi päätöksen siitä, että puolue ei ota pääministerin eikä ulkoministerin paikkaa. Tässä tilanteessa Sorsa päätti itse ryhtyä pääministeriksi ja ulkoministeriksi hän nosti RKP:n puheenjohtaja Pär Stenbäckin.[2] Koiviston hallituksen sosialidemokraattisista ministereistä vain toinen valtiovarainministeri Mauno Forsman jatkoi uudessa hallituksessa, samoin keskustalaisista ministereistä vain valtiovarainministeri Ahti Pekkala sekä maa- ja metsätalousministeri Taisto Tähkämaa pääsivät mukaan Sorsan hallitukseen. Entisissä ministerintehtävissään jatkoivat lisäksi työministeri Jouko Kajanoja (SKDL), opetusministeri Kalevi Kivistö (SKDL), ulkomaankauppaministeri Esko Rekola (amm.) ja oikeusministeri Christoffer Taxell (RKP).[3]
Hallituksessa ehti sen lyhyehköksi jääneellä toimikaudella tapahtua kuusi ministerinvaihdosta. Sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman siirtyi heinäkuun alussa 1982 Uudenmaan läänin maaherraksi ja uudeksi ministeriksi tuli apulaisprofessori Vappu Taipale.[4] Toinen valtiovarainministeri Mauno Forsman siirtyi syyskuussa 1982 Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi ja hänen seuraajakseen nimitettiin kansanedustaja Jermu Laine.[5]
Hallituskriisi ja SKDL:n eroaminen
Joulukuussa 1982 SKDL:n eduskuntaryhmä äänesti Eduskunnan budjettikäsittelyssä puolustusvoimien hankintamäärärahojen korottamista vastaan[1]. Pääministeri Kalevi Sorsa ilmoitti samalla hallituksensa eroamisesta ja uusi hallitus muodostettiin. Se jatkoi nimellä Sorsan IIIb hallitus[1].
SKDL:n ministerit Kalevi Kivistö, Jouko Kajanoja ja Jarmo Wahlström olivat itse poissa äänestyksestä, sillä he olisivat muuten joutuneet äänestämään eduskuntaryhmänsä kanssa itseään vastaan. Esitys puolustusmäärärahojen korotuksesta oli ollut valtioneuvoston yksimielinen päätös[1]. Muut hallituskumppanit olisivat kuitenkin sallineet SKDL:n jatkaa hallituksessa, mikäli puolueen eduskuntaryhmä olisi äänestänyt tyhjää[1].
Pääministeri Sorsan mukaan hallituksen eroon päädyttiin, koska SKDL:n ministerit eivät itse suostuneet eroamaan vapaaehtoisesti hallituksesta[1].
SKDL:n puheenjohtaja Kivistön näkemyksen mukaan asiassa ei ollut kyse pelkästään puolustusmäärärahoista, vaan pitkin syyskautta tehdyistä ratkaisuissa, ja puolustusmäärärahoista oli käyty Kivistön mukaan pitkä keskustelu eduskuntaryhmän sisällä.[1].
Hallituskriisi ei ollut ensimmäinen Sorsan III hallituksen aikana, sillä samana vuonna 1982 devalvaatiopäätöksessä SKDL oli äänestänyt tyhjää[1].
SKDL:n kolme ministeriä korvattiin sosiaalidemokraateilla,[1] ja ammattiministeri Esko Rekola LKP:n edustaja Arne Bernerilla.[6]
Max Jakobsonin tulkinnan mukaan SKDL oli 1980-luvulle tultaessa muuttunut puolueeksi muiden joukossa, eikä sille enää tarvinnut myöntää erivapauksia, kuten Urho Kekkosen presidenttikaudella oli tehty.[7]
