Juri Jegorov (ven. Юрий Егоров; 1954 Kazan – 1988 Amsterdam) oli neuvostoliittolainen länsimaihin loikannut pianisti.^[1]

Jegorov aloitti musiikin opiskelun 6-vuotiaana Kazanin musiikkikoulussa. Hän sai 12-vuotiaana palkinnon parhaasta Dmitri Šostakovitšin toisen pianokonserton tulkinnasta kansallisen tason kilpailussa. 17-vuotiaana Jegorov aloitti kuusi vuotta kestäneet pianonsoiton opinnot Moskovan konservatoriossa, jossa häntä opetti Jakov Zak. Vuonna 1971 hän pääsi neljännelle sijalle Long–Thibaud-kilpailussa Pariisissa. Vuonna 1974 Jegorov sai kolmannen palkinnon kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa ja vuosi myöhemmin Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa.^[1]

Jegorov oli toukokuussa 1976 luvallisesti Italiassa. Hän päätti tuolloin loikata ja haki poliittista turvapaikkaa Alankomaista. Hän tutustui Amsterdamissa arkkitehti Jan Brouweriin, josta tuli hänen elämänkumppaninsa. Vuonna 1977 Jegorov osallistui Texasissa kansainväliseen Van Cliburn -pianokilpailuun, jossa hän sai osakseen yleisön suosion. Hän ei kuitenkaan päässyt finaaliin. Pettyneet yleisön jäsenet keräsivät hänelle voittajan palkkiota vastanneen 10 000 dollarin summan. Impressaari Maxim Gershunoff tarjoutui mahdollistamaan Jegoroville konserttisarjan pitämisen. Jegorov piti New Yorkissa ensimmäisen resitaalinsa vuonna 1978 Alice Tully Hallissa. Tulevina kuukausina hän esiintyi Chicagossa. Heinäkuussa 1978 lehti Musical America valitsi Jegorovin kuukauden muusikoksi. Jegorov esiintyi Carnegie Hallissa ensimmäisen kerran 16. joulukuuta 1978. Esiintymisestä tehtiin liveäänitys. Jegorov esiintyi vuonna 1981 kaikkien aikojen ensimmäisessä La Roque-d'Anthéronin pianofestivaalissa.^[1]

Jegorov keskittyi 1980-luvulla esiintymisiin enimmäkseen Euroopassa. Solististen esiintymisten ohella hän esiintyi muiden muassa Barbara Hendricksin ja Emmy Verheyn kanssa. Jegorov levytti säännöllisesti EMI-levymerkille. Hän kuoli 33-vuotiaana AIDS:iin kotonaan Amsterdamissa.^[1]