Jakov Zak (20. marraskuuta 1913 Odessa – 27. kesäkuuta 1976 Moskova) oli neuvostoliittolainen pianisti.^[1]

Zak aloitti pianonsoiton opintonsa Odessan konservatoriossa, josta valmistui vuonna 1932. Hän piti 15-vuotiaana ensimmäisen julkisen resitaalinsa, jonka ohjelma koostui Ludwig van Beethovenin, Franz Lisztin, Frédéric Chopinin ja Claude Debussyn teoksista. Vuonna 1932 Zak pääsi täydentämään opintojaan Moskovan konservatorioon, josta valmistui vuonna 1935. Hänen opettajansa oli Heinrich Neuhaus, jonka ollessa sairaana lukuvuodella 1933–1934 hän kuitenkin osallistui usein Konstantin Igumnovin opetukseen.^[1]

Zak sai vuonna 1937 kolmannessa kansainvälisessä Frédéric Chopin -pianokilpailussa ensipalkinnon sekä palkinnon parhaasta masurkkaesityksestä. Zak esiintyi toisen maailmansodan jälkeen lukuisissa Euroopan maissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Hän toimi useiden vuosien ajan pianoduossa Emil Gilelsin kanssa. Useat hänen aikansa säveltäjät, kuten Jevgeni Golubev, Juri Levitin ja Dmitri Kabalevski valitsivat hänet teostensa kantaesittäjäksi. Zakin äänittämään ohjelmistoon kuuluu teoksia Chopinilta, Lisztiltä, Sergei Prokofjevilta, Sergei Rahmaninovilta, Maurice Ravelilta, Richard Straussilta ja Dmitri Šostakovitšilta.^[1]

Zak opetti Moskovan konservatoriossa vuodesta 1935 Heinrich Neuhausin avustajana ja vuodesta 1947 pianonsoiton professorina. Vuodesta 1965 hän oli myös konservatorion pianonsoiton laitoksen johtaja. Hän istui tuomariston jäsenenä kansainvälisissä Frédéric Chopin -pianokilpailuissa vuosina 1955 ja 1960. Zakin johdolla opiskelivat muiden muassa Jevgeni Mogilevski, Valeri Afanasjev, Nikolai Petrov ja Lubov Timofejeva.^[1]