Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2009

2009 IIHF World Championships Switzerland
Joukkueet 16 (46)
Isäntämaa Sveitsi
Kaupungit Bern, Kloten
Ajankohta 24. huhtikuuta
10. toukokuuta 2009
Mitalistit
Kultaa Venäjä
Hopeaa Kanada
Pronssia Ruotsi
Putoajat Itävalta
Unkari
Ottelut 56
Maalit 318
Yleisö 356 341 (6 599 ottelua kohti)
Maalintekijä Suomi Niko Kapanen 7 maalia
Kanada Jason Spezza 7 maalia
Kanada Steven Stamkos 7 maalia
Paras pelaaja Venäjä Ilja Kovaltšuk
← 2008 2010 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2009 olivat 73. miesten MM-kilpailut. Kisat pelattiin Sveitsissä 24. huhtikuuta - 10. toukokuuta 2009. Kisakaupunkeina toimivat Sveitsin pääkaupunki Bern ja Zürichin naapurikaupunki Kloten. Alkulohkot A ja D pelattiin Klotenissa, lohkot B ja C Bernissä. Suomi pelasi D-lohkossa Tšekin, Norjan ja Tanskan kanssa. Bernin jäähallissa yleisöpaikkoja on 16 789 ja Klotenin jäähallissa 7561. Alku- ja välisarjan pelit pelattiin Bernissä ja Klotenissa, pudotuspelit ja mitaliottelut Bernissä. Sveitsi järjesti kisat kymmenennen kerran. Edelliset kerrat olivat olleet vuosina 1928, 1935, 1939, 1948, 1953, 1961, 1971, 1990 ja 1998.

Unkari pelasi jääkiekon MM-kisojen korkeimmalla sarjatasolla ensimmäistä kertaa 70 vuoteen. Edellisen kerran joukkue pelasi huipputasolla vuonna 1939, jolloin kisat käytiin myös Sveitsissä.[1] Muutamasta tiukasta ottelusta huolimatta joukkue putosi takaisin 1. divisioonaan saamatta ainuttakaan pistettä. Kuten vuotta aiemmin, myös tällä kertaa Venäjä vei maailmanmestaruuden voittamalla loppuottelussa Kanadan. Lopputulos oli nyt 2–1.[2] Venäjä ei hävinnyt turnauksessa ainuttakaan ottelua.

Otteluareenat

Bern Kloten
PostFinance Arena
Kapasiteetti: 16 789
Arena Zürich Kloten
Kapasiteetti: 7 561
PostFinance Arena Arena Zürich Kloten

Osallistuvat joukkueet

[3]

Alkusarja

Joukkueet oli arvottu neljään alkulohkoon. Kussakin lohkossa jokainen joukkue kohtasi toisensa kerran. Otteluja kertyi siis joukkuetta kohden kolme, koko lohkossa yhteensä kuusi. Ottelut eivät voineet päättyä tasapeliin. Joukkue sai suoraan varsinaisella peliajalla voittamisesta kolme sarjapistettä. Mikäli peli oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan, kumpikin joukkue sai aluksi yhden pisteen, ja pelattiin 5 minuutin jatkoaika neljällä kenttäpelaajalla neljää vastaan. Jos jatkoaikakin päättyi tasan, voittaja ratkaistiin rangaistuslaukauksilla. Jatkoajalla tai rangaistuslaukauksilla voittanut joukkue sai vielä toisen sarjapisteen.[4]

A-lohko

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Kanada 3 3 0 0 0 +18 9
Valko-Venäjä 3 1 1 0 1 -2 5
Slovakia 3 1 0 1 1 -4 4
Unkari 3 0 0 0 3 -12 0

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

B-lohko

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Venäjä 3 3 0 0 0 +12 9
 Sveitsi 3 1 1 0 1 0 5
Ranska Ranska 3 1 0 0 2 -5 3
Saksa 3 0 0 1 2 -7 1

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

C-lohko

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Yhdysvallat 3 2 0 1 0 +6 7
Ruotsi 3 1 1 1 0 +6 6
Latvia 3 1 1 0 1 +1 5
Itävalta 3 0 0 0 3 -13 0


Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

D-lohko

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Suomen lippu Suomi 3 3 0 0 0 +10 9
Tšekin lippu Tšekki 3 2 0 0 1 +7 6
Norja 3 0 1 0 2 -7 2
Tanska 3 0 0 1 2 -10 1

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

Välisarja

Välisarjaan eteni kustakin alkulohkosta kolme parasta joukkuetta. Välisarjassa joukkueet jaettiin kahteen lohkoon. Lohkossa E pelasivat B- ja C-lohkojen kolme parasta, lohkossa F olivat A- ja D-lohkojen kolme parasta. Alkusarjassa toisiaan vastaan pelanneet joukkueet eivät kohdanneet enää välisarjassa. Niiden alkusarjassa pelaamat keskinäiset ottelut laskettiin kuitenkin mukaan. Näin kullekin maalle tuli pelattavaksi kolme ottelua. Alkulohkossaan viimeiseksi jääneet joukkueet joutuivat pelaamaan keskenään lohkoon G paikastaan seuraavan vuoden kisoissa.

E-lohko

Venäjä - Ruotsi ottelu.

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Venäjä 5 4 1 0 0 +16 14
Ruotsi 5 2 1 2 0 +5 10
Yhdysvallat 5 2 0 2 1 +1 8
Latvia 5 1 2 0 2 +1 7
 Sveitsi 5 1 1 1 2 -4 6
Ranska Ranska 5 0 0 0 5 -19 0

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

F-lohko

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Kanada 5 4 0 1 0 +16 13
Suomen lippu Suomi 5 2 2 1 0 +7 11
Tšekin lippu Tšekki 5 3 0 0 2 +9 9
Valko-Venäjä 5 0 3 0 2 -5 6
Slovakia 5 0 1 2 2 -13 4
Norja 5 0 0 2 3 -14 2

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

Ottelussa Slovakiaa vastaan Suomi käytti niin sanottuja retropaitoja, jotka olivat lähes samanlaiset kuin Suomella vuoden 1965 maailmanmestaruuskilpailuissa. Paitojen selkämyksissä ei ollut pelaajien nimiä, ja jälkikäteen selvisi, että ne olivat siitä syystä sääntöjen vastaiset. Slovakia ei kuitenkaan tehnyt asiasta protestia. Sääntöjen mukaan Suomi olisi voitu tuomita jopa häviämään ottelu.[5]

Putoamissarja

G-lohko

Putoamissarjassa oli paljon keskustelua herättänyt kummallisuus: seuraavien kisojen isäntämaana Saksa ei voinut itse pudota, mutta kuitenkin sitä vastaan pelatut ottelut olisivat voineet vaikuttaa muiden maiden keskinäiseen järjestykseen. Jos Saksa olisi jäänyt lohkon viimeiseksi, kaksi joukkuetta sen edeltä olisi pudonnut.[6]

     Joukkue, joka pääsee seuraaviin kisoihin.
     Joukkue, joka pääsee seuraaviin kisoihin isäntämaana.
     Joukkue, joka putoaa 1. divisioonaan.

Sarjataulukko

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Tanska 3 3 0 0 0 +9 9
Itävalta 3 2 0 0 1 +4 6
Saksa 3 1 0 0 2 -2 3
Unkari 3 0 0 0 3 -11 0

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

Pudotuspelit

Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                   
6. toukokuuta        
  Venäjä  4
8. toukokuuta
  Valko-Venäjä  3  
  Venäjä  3
6. toukokuuta
    Yhdysvallat  2  
 Suomen lippu Suomi  2
10. toukokuuta
  Yhdysvallat  3  
  Venäjä   2
7. toukokuuta
    Kanada   1
  Kanada  4
8. toukokuuta
  Latvia  2  
  Kanada  3 Pronssiottelu
7. toukokuuta
    Ruotsi  1  
  Ruotsi  3   Ruotsi  4
 Tšekin lippu Tšekki  1     Yhdysvallat  2
10. toukokuuta

Ottelut
Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja (UTC+2)[3]

Puolivälierät

Välierät

Mitaliottelut

Pronssiottelu

Loppuottelu

Lopputulokset

Sveitsi Pääsarja

Sija Joukkue
Venäjä
Kanada
Ruotsi
4. Yhdysvallat
5. Suomen lippu Suomi
6. Tšekin lippu Tšekki
7. Latvia
8. Valko-Venäjä
9.  Sveitsi
10. Slovakia
11. Norja
12. Ranska Ranska
13. Tanska
14. Itävalta
15. Saksa*
16. Unkari

Liettua & Puola 1. divisioona

Sija Joukkue
17. Kazakstan Kazakstan
18. Italia
19. Slovenia Slovenia
20. Ukraina
21. Japani Japani
22. Britannia
23. Puola Puola
24. Liettua
25. Alankomaat Alankomaat
26. Kroatia
27. Australian lippu Australia
28. Romania Romania

Serbia & Bulgaria 2. divisioona

Sija Joukkue
29. Etelä-Korea
30. Serbia Serbia
31. Viron lippu Viro
32. Belgia
33. Espanja
34. Kiina
35. Islanti
36. Bulgarian lippu Bulgaria
37. Meksiko
38. Israel
39. Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea
40. Etelä-Afrikka

Uusi-Seelanti 3. divisioona

Sija Joukkue
41. Uusi-Seelanti
42. Turkki
43. Luxemburg
44. Kreikka
45. Irlanti
46. Mongolia Mongolia

* Saksa toimii isäntämaana vuoden 2010 kisoissa ja sen johdosta pitää paikkansa pääsarjassa

Palkinnot

IIHF:n valitsemat turnauksen parhaat pelaajat

[8]

Median valitsema tähtikentällinen

[9]

Tilastot

Turnauksen pistepörssi

Pelaaja O M S P +/- RM PP
Kanada Martin St. Louis 9 4 11 15 +8 2 H
Venäjä Ilja Kovaltšuk 9 5 9 14 +8 4 H
Ruotsi Mattias Weinhandl 9 5 7 12 +1 8 H
Kanada Shea Weber 9 4 8 12 +5 6 P
Kanada Jason Spezza 9 7 4 11 +4 2 H
Kanada Steven Stamkos 9 7 4 11 +9 6 H
Suomi Niko Kapanen 7 7 3 10 +1 2 H
Kanada Dany Heatley 9 6 4 10 +3 8 H
Tšekki Petr Čajánek 7 5 5 10 +7 10 H
Venäjä Aleksandr Radulov 9 4 6 10 +7 10 H
Ruotsi Linus Omark 9 2 8 10 +5 14 H
Ruotsi Tony Mårtensson 9 1 9 10 +1 8 H

O = Ottelut; M = Maalit; S = Syötöt; P = Pisteet; RM = Rangaistusminuutit; PP = Pelipaikka


Lähde: IIHF.com

Maalivahtien torjuntapörssi

Maalivahdit, jotka ovat pelanneet 40% joukkueensa peleistä.

Pelaaja M T PM PMK % N
Kanada Chris Mason 240:00 110 4 1.00 96.49 1
Valko-Venäjä Andrei Mezin 314:05 163 9 1.72 94.77 0
Kanada Dwayne Roloson 303:52 147 11 2.17 93.04 0
Venäjä Ilja Bryzgalov 404:04 184 14 2.08 92.93 1
Latvia Edgars Masaļskis 426:26 233 18 2.53 92.83 1
Suomi Pekka Rinne 372:38 151 12 1.93 92.64 1
Itävalta Bernd Brückler 299:24 160 13 2.61 92.49 2

M = Minuutit; T = Torjunnat; PM = Päästetyt maalit; PMK = Päästettyjen maalien keskiarvo; % = Torjuntaprosentti; N = Nollapelit


Lähde: IIHF.com

Katso myös

Lähteet

  1. Back after 70 years Hungarian Ice Hockey Federation. Arkistoitu 25.4.2009. Viitattu 29.3.2009. (englanniksi)
  2. http://en.rian.ru/sports/20090511/121534076.html
  3. a b c d e f g h i Otteluaikataulu (pdf) IIAF. Viitattu 23.3.2009. (englanniksi)
  4. 2008 IIHF World Championships: Format & Rules IIHF. Viitattu 19. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  5. IS: Jääkiekon MM-kisat: Leijonien Slovakia-voitto olisi voitu hylätä retropaitojen takia! Ilta-Sanomat. 2.5.2009. Viitattu 5.1.2023.
  6. Saksan sementoitu A-sarjapaikka tyrmistyttää mtv3.fi. 30.04.2009. MTV3 Oy. Arkistoitu 2.5.2009. Viitattu 1.5.2009.
  7. Venäjä MM-finaaliin viime hetken ylivoimamaalilla hs.fi. 8.5.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 11.5.2009.
  8. http://stats.iihf.com/Hydra/200/IHM200000_85I_1_0.pdf IIHF: Best Players Selected by the Directorate
  9. http://stats.iihf.com/Hydra/200/IHM200000_98_1_0.pdf IIHF: Media all stars

Aiheesta muualla