Isopanda (Ailuropoda melanoleuca), jota kutsutaan myös nimillä bambukarhu, panda, pandakarhu ja jättiläispanda, on Kiinassa elävä nisäkäslaji.[2] Se luokitellaan yleensä karhujen heimoon ja oli aiemmin erittäin uhanalainen laji. Vuonna 2016 isopandan uhanalaisuusluokka muutettiin vaarantuneeksi (Vu, Vulnerable)[3]. Isopanda on uhanalaisten eläinten suojelua ajavan Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n tunnus.
Isopanda on neljällä jalalla seistessään 0,6–0,9 metriä korkea ja 1,2–1,8 metriä pitkä. Koiraat ovat yleensä naaraita suurempia ja painavat noin 110 kiloa. Naaraat saavuttavat harvoin 100 kilon rajaa. Isopandan turkki on mustavalkoinen. Sen korvat, silmien ympärystät, kuono, raajat ja hartiat ovat mustat ja muu vartalo valkoinen. Turkki on tiheä, mikä auttaa karhuja pysymään lämpiminä viileissä metsissä. Isopandoilla on suuret poskihampaat ja vahvat leukalihakset, jotka auttavat kovan bambun syömisessä.[4] Panda eroaa muista karhuista siten, että sen kuono on paljon lyhyempi kuin karhun, sen jalkapohjat ovat karvaiset ja se on vain puoliksi kanta-astuja. Pandalla on erikoinen käsi, jossa on peukalo ja viisi sormea. Peukalo on itse asiassa erikoistunut ranneluu.
Pandat elävät luonnossa noin 20-vuotiaiksi ja vankeudessa 25-vuotiaiksi. Hongkongin Ocean Park -puistoon sijoitettu, vuonna 1978 vapaana syntynyt Jia Jia kuoli 38-vuotiaana vuonna 2016.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
Isopandoja elää nykyään vain Kiinan keskiosissa kuudessa syrjäisessä vuoristossa Gansun, Shanxin ja Sichuanin maakunnissa. Noin 75 prosenttia isopandoista elää Sichuanin alueella. Niiden asuinalue on pienentynyt huomattavasti, ja aikaisemmin lajia tavattiin suurimmassa osassa eteläistä ja itäistä Kiinaa asti. Fossiiliaineiston perusteella isopandoja eli jopa Myanmarin ja Vietnamin pohjoisosissa ja pohjoisessa Pekingin lähellä.[1]
Isopandoja elää 1 500–3 000 metrin korkeudella olevissa lehti- ja havumetsissä, joissa on tiheä bambua kasvava alikasvos. Isopandojen asuinmetsät ovat usein sateisia ja sumuisia ympäri vuoden.[4]
Käyttäytyminen
Villit isopandat käyttävät suurimman osan päivästä lepäämiseen, ruokailuun ja ruoan etsimiseen. Toisin kuin muut lauhkean vyöhykkeen karhut, isopandat eivät nuku talviunta.[4] Ne kuitenkin laskeutuvat yleensä talvella alemmaksi ja voivat hakeutua tilapäisiin suojiin, kuten onttoihin puihin, kivien halkeamiin ja luoliin.[1] Isopandojen luultiin pitkään elävän yksinään ja hakeutuvan yhteen vain lisääntymiskaudella. Ne kuitenkin jakavat osittain reviirinsä ja saattavat tavata toisiaan myös lisääntymiskauden ulkopuolella.[4]
Lisääntyminen
Isopandat saavuttavat sukukypsyyden 4–8 vuoden iässä. Naaraat ovuloivat vain kerran vuodessa, keväällä, ja hedelmöitys voi tapahtua vain muutaman päivän aikana ovulaation aikaan. Raskausaika kestää 95–160 päivää, ja naaras saattaa synnyttää joskus kaksi poikasta, mutta yleensä vain toinen niistä jää henkiin. Pennut saattavat seurata emoansa jopa kolmivuotiaiksi saakka, ja naaras pystyy parhaimmillaankin synnyttämään vain joka toinen vuosi. Naaraat saavatkin yleensä elinaikanaan 5–8 jälkeläistä.[4]
Pandan pentu painaa syntyessään vain noin 140 grammaa ja on lähes karvaton ja sokea. Pentu painaa vain yhdeksässadasosan emonsa painosta, ja se onkin istukkanisäkkäiden pennuista pienin suhteessa emon painoon. Pennut avaavat silmänsä 6–8 viikon iässä ja ovat liikuntakykyisiä vasta kolmikuukautisina.[4]
Ravinto
Isopandojen ruokavalio koostuu lähinnä bambuista. Ne käyttävät ravinnokseen yli 60 bambulajia, vaikka erityisesti 35 lajia ovat pääravintoa.[1] Isopandat syövät lisäksi myös muita heinäkasveja ja silloin tällöin myös pieniä jyrsijöitä ja myskihirvien vasoja.[4] Isopandojen metsästäjät käyttivät aikanaan eläinten jalkaluita isopandojen syötteinä. Bambujen pureskeluun kehittyneet voimakkaat leukalihakset takaavat isopandalle yhden voimakkaimmista puruvoimista petoeläinten keskuudessa, ja ne pystyvät halkaisemaan luita. Isopandojen on myös lukuisten kertomusten mukaan sanottu syövän lampaita ja vuohia ja murtautuvan näiden aitauksiin.[6] Eläintarhoissa isopandat syövät bambun ohella sokeriruokoja, riisivelliä, erityisiä runsaasti kuitua sisältäviä keksejä, porkkanoita, omenoita ja perunoita. Yleensä panda istuu syödessään ja pitää ravintoaan toisessa etukäpälässään.[4] Sen poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamaan ja murskaamaan ravintoa ja se pystyy syömään jopa neljän senttimetrin paksuisia varsia.
Arvellaan, että isopanda olisi menettänyt umamia aistivan reseptorinsa geneettisesti nelisen miljoonaa vuotta sitten, mutta ei ole varmuutta, tapahtuiko geenimuutos ennen vai jälkeen vegetarismin alkua.[7]
Taksonomia ja evoluutio
Isopanda ei ole sukua kultapandalle, ja niiden yhteinen nimi johtuu lähinnä aiemmista päätelmistä ja bambupitoisesta ruokavaliosta.[8] Ennen kuin sukulaisuudesta tehtiin normi vuonna 1901, isopandaa kutsuttiin ”mustavalkoiseksi karhuksi”.[9] Isopandan tarkasta taksonomisesta luokittelusta väiteltiin vuosikymmeniä, sillä sekä isopandoilla että kultapandoilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä sekä karhujen että pesukarhun kanssa. Geenitestit ovat paljastaneet, että isopanda on aito karhu ja kuuluu Ursidae-heimoon. Sen läheisin sukulainen on eteläamerikkalainensilmälasikarhu. Kultapandan kuulumisesta joko Ursidaeen tai puolikarhujen Procyonidae-heimoon kiisteltiin aiemmin.[9] Nykyisin kultapandat sijoitetaan omaan heimoonsa Ailuridae, ja DNA-tutkimusten mukaan niiden lähimmät nykysukulaiset löytyvät skunkkien, näätäeläinten ja puolikarhujen heimoista.
Isopandan oletetaan olevan lähtöisin Espanjasta, sillä vanhin tunnettu pandan sukuisen eläimen fossiili, jolla on ikää noin 11,6 miljoonaa vuotta, on löydetty Zaragozasta. Fossiilin edustama laji on saanut tieteellisen nimen Kretzoiarctos beatrix useita sukupuuttoon kuolleita pandalajeja löytäneen unkarilaisen paleontologin Miklós Kretzoin mukaan.[9]Kretzoiarctos beatrix painoi noin 60 kiloa, kun nykyinen isopanda voi painaa 160 kiloa. Pandan eriytyminen muista karhuista tapahtui tutkijoiden arvion mukaan 18–22 miljoonaa vuotta sitten, mutta alkuvuosimiljoonien vaiheet ovat yhä tuntemattomia. Löytö koostui leukaluista ja hampaista, kun yleensä fossiililöydöt ovat selvästi pienempiä. Hampaita tutkimalla on päätelty, että laji söi isopandan tavoin sitkeää kasvisravintoa.[9]
Pandat ja ihminen
Tarhattuja isopandoja tutkimuskeskuksessa lähellä Chengdun kaupunkia.
1900-luvun puolenvälin jälkeen pandasta on tullut jonkinlainen Kiinan kansallinen symboli, ja sen kuvaa käytetään jopa kiinalaisissa kultakolikoissa. Kiinassa isopandasta käytetään nimiä 大熊猫 (dà xióng māo), ”iso karhu-kissa” tai vain 熊猫 (xióng māo), ”karhu-kissa”. Taiwanissa isopandasta käytetään nimeä 貓熊 (māo xióng), ”kissa-karhu”.
Isopandasta kuultiin lännessä ensi kerran vuonna 1869 ranskalaiselta lähetyssaarnaajalta Armand Davidilta. Isopanda on ollut pitkään yleisön suosikki siksikin, että lajilla on vauvamainen olemus ja se muistuttaa elävää teddykarhua. Pandan tapa elää rauhassa vain bambua syöden vahvistaa myös kuvaa sen viattomuudesta – vaikutelmaa korostaa se, että panda on karhu, joita yleisesti pidetään voimakkaina petoina. Vaikka panda vaikuttaa harmittomalta, se voi olla uhattuna tai pelästyneenä vaarallinen.
Isopandojen lainat yhdysvaltalaisiin ja japanilaisiin eläintarhoihin olivat 1970-luvulla tärkeä osa Kiinan kansantasavallandiplomatiaa; ne olivat yksi ensimmäisistä kulttuurivaihdoista Kiinan kansantasavallan ja länsimaiden välillä. Vuoden 1984 jälkeen pandoja ei enää käytetty diplomatian välikappaleinalähde?. Sen sijaan Kiina alkoi tarjota pandoja toisille valtiolle vain lainaksi kymmenen vuoden ajaksi. Lainan ehtona oli miljoonan dollarin vuosimaksu, minkä lisäksi laina-aikana syntyneet pennut jäivät Kiinan kansantasavallan omaisuudeksi.
Vuonna 1998 WWF nosti kanteen Yhdysvaltain kala- ja villieläinpalvelua vastaan ja vaati sitä asettamaan pandoja hankkiville eläintarhoille velvoitteen, jonka mukaan puolet Kiinalle maksetusta summasta käytetään pandojen ja niiden elinympäristön suojeluun. Velvoitteen noudattamisen tulisi sisältyä pandojen maahantuonnin lupaehtoihin.
Isopandat luokiteltiin aiemmin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota uhkasi jatkuva elintilan katoaminen ja hyvin alhainen syntyvyys sekä luonnossa että vangittuna. Vuodesta 2016 lähtien laji luokitellaan vaarantuneeksi (Vu, Vulnerable). Luonnossa arvioidaan elävän noin 1 600 pandaalähde?.
Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2018 Kiinasta tuotiin kaksi isopandaa Ähtärin eläinpuistoon.[20] Lumiksi ja Pyryksi nimetyt pandat tuotiin Suomeen 18. tammikuuta 2018, mutta joutuivat kuukaudeksi karanteeniin ja ovat olleet yleisön nähtävillä 17. helmikuuta alkaen.[21][22] Pandat palautetaan Kiinaan vuoden 2024 loppuun mennessä reilusti etuajassa, koska niiden ylläpito on liian kallista.[23]
Lähteet
↑ abcdSwaisgood, R., Wang, D. & Wei, F.: Ailuropoda melanoleucaIUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
↑Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 96–97. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
