Abbasidit – Arabikalifaattia vuoden 750 jälkeen hallinnut dynastia, jonka aikana ensimmäiset islamia koskevat kirjoitukset julkaistiin. Abbasidit väittivät polveutuvansa profeetta Muhammedin serkusta Ibn Abbasista. [1]
Abd Allah – "Jumalan palvelija". Arvonimi, jonka (kts.) umaijadit ottivat käyttöönsä.[2]
’Adl (arab.عدل, ʿadl) – oikeus; islamilaisessa teologiassa al-’adl on tekninen termi jumalalliselle oikeudelle.[3]
Ahl al-Fatra– Välitila, jossa oleva henkilö elää tietämättömyydessä oikeasta uskosta, mutta ei ole vääräuskoinen (kafir).[4]
Ahl al-Hadith – Islamilaisen lain varhainen koulukunta, joka korosti hadith -perinteen merkitystä; traditionistit.[5]
Ahl al-kitab (arab.أهل الكتاب, ʾahl al-kitāb) – Kirjan kansat eli juutalaiset, kristityt ja zarathustralaiset, joilla on joukko etuoikeuksia islamilaisen vallan alla muihin ei-islamilaisiin uskontoihin verrattuna.[3]
Ahmadiyya – Mirza Ghulam Ahmadin (1835–1908) Intiassa perustama islamilainen liike.[6]
Ajatollah – uskonnollinen korkea arvonimi 12-šiialaisuudessa.[7][6]
Al-amr bi'l ma'ruf wa al-nahy ʿan al-munkar – "Hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen". Islamilainen periaate, joka vaatii, että jokaisen muslimin tulee omatoimisesti puuttua havaitsemaansa šarian rikkomukseen tarpeen tullen voimatoimin.[8]
Al-hamdu lillah – ”Ylistys Jumalalle” tai ”Jumalan kiitos”. Arabiaa puhuvat käyttävät lausetta päivittäisessä puheessa ja muslimit myös rukouksena (dhikr).[9]
Aleviitit – Mystinen islamin haara, joka seuraa Muhammedia, Alia, kahtatoista imaamia ja Haji Bektash Veliä.[6]
Ali – Muhammedin vävy ja serkku Ali ibn Abi Talib. Sunneille hän on neljäs (kts.) oikeaan johdettukalifi, shiioille myös ensimmäinen (kts.) imaami.[6]
Alidit – Suku, joka väittää polveutuvansa profeetta Muhammedin serkusta ja vävystä nimeltä Ali ibn Abi Talib.[1]
Allah – Jumalan erisnimi. Sanan katsotaan olevan lyhennys muodosta al-ilah ("jumala").[1]
Din – Uskonto.[15]Christoph Luxenbergin mukaan Koraanissa esiintyvä sana dῑn ei tarkoita uskontoa, vaan 'totuutta' tai 'pyhiä kirjoituksia', sillä nykyaikaista uskonnon käsitettä ei tuohon aikaan vielä ollut.[21]
Huuri – Naispuolinen neitsyt, joka palkkiona odottaa oikeauskoisia miehiä Paratiisissa.[37]
I
Iblis – (kreik. < diabolos) Saatanan nimi Koraanissa. [38][39]
Id al-adha – Toinen kahdesta tärkeimmästä sunni-islamin juhlista. Sitä vietetään muistona tapahtumasta, jossa Abraham kuuliaisuutta osoittaakseen oli valmis uhraamaan poikansa Ismailin Jumalalle.[6]
Id al-fitr – Toinen kahdesta tärkeimmästä sunni-islamin juhlista. Sitä vietetään (kts.) Ramadan-paaston päätösjuhlana seuraavan kuun ensimmäisenä päivänä.[6]
Ijaz – Koraanin jäljittelemättömyys. Koraani ihmeenä sekä sisältönsä että muotonsa puolesta.[1][40]
Ijmāʿ – Uskovien yhteisön yksimielisyys islamilaisen lain tulkinnassa.[41]
Ijtihad – Šariaoppineen itsenäinen järjenkäyttö lain tulkinnassa. Vastakohta (kts.) taqlid.[3]
Imaami – Sunnalaisuudessa rukouksen johtaja, shiialaisuudessa yhteisön hengellinen johtaja, joka on erehtymätön ja synniltä suojattu.[1]
Islamilainen kalenteri – Islaminuskossa käytössä on kuun vaiheisiin perustuva kuukalenteri, jossa vuosi on 11 päivää lyhyempi kuin aurinkokalenterissa.[6]
Isnad – Kertojaketju, joka ilmaisee keiden henkilöiden kautta hadithin sisältämä tarina (matn) on kulkenut.[7]
J
Ja’fari– Islamilainen shiialaisuuteen kuuluva šarian lakikoulukunta (kts.) maddhab).[42]
Jahiliyyah "tietämättömyyden aika", joka vallitsi ennen kuin islam aloitti vaikutuksensa.[43]
Jizya – (kts.) dhimmien maksettavaksi määrätty korotettu, joidenkin mukaan lähteiden mukaan kaksinkertainen vero. [44][19]
K
Kaaba – Mekassa sijaitseva pyhäkkö, jonka muuriin on upotettu musta kivi.[1]
Kafir – Halventava nimitys henkilölle, joka on kiittämätön (kufr) Jumalaa kohtaan. Kafir (monikossa 'kuffar') on uskoton, joka kieltää islaminuskon tai ainakin osan siitä. Käsitteen vastakohta on (kts.) mu'min eli uskova.[45] Jos muslimista tulee uskoton eli kafir, hänet pitää teloittaa.[46]
Kalam – Puhe. Jumalan puhe on kalam Allah. Islamissa ilm al-kalam tai vain kalam tarkoittaa etenkin teologista kirjoittelua.[3][47]
Khalifat Allah – "Jumalan puolestapuhuja, seuraaja, edustaja". Arvonimi, jonka kalifi Abd al-Malik otti käyttöön[49] ja jolle kalifi al-Mamun antoi uuden merkityksen.[50]
Madrasa – "Koulu". Uskonnolliseen virkamieskoulutukseen tarkoitetut madrasat syntyivät 1000-luvulla seldžukkien valtakunnassa Lähi-idässä. Madrasa voi tilanteen mukaan tarkoittaa myös muita kouluja.[3][6]
Mahdi – Lopun aikoina ilmestyvä messiaaninen hahmo.[7]
Miswak – Hammastikku. Šaria sisältää ohjeita ja suosituksia sen käytöstä.[59]
Moskeija – Paikka, missä muslimit rukoilevat. Se voi olla pelkkä ulkotila (kts. musalla) tai vaativimmillaan "varsinainen moskeija", jonka pitää olla erillinen rakennus. [60][61]
Mujtahid – islamilaisen lain asiantuntija, joka on oikeutettu käyttämään itsenäisesti järkeä (kts. ijtihad) lainopillisessa päättelyssään.[65] Vastakohta on mukallid.[66]
Rak'a – Rituaalinen rukoussarja liikkeineen ja rukouksineen. Asentojen sarjaan kuuluu seisominen, kumartaminen, polvistuminen ja kumartaminen maahan sekä istuminen. [69][70][15]
Ruksha – Erivapausperiaate. Šaria hyväksyy normaalisti kielletyt asiat, jos siihen on hyväksytty syy. Omasta uskosta valehtelu eli (kts.) taqiyya on yksi rukshan muoto. [71]
Sahaba – "Muhammedin kumppanit", eli oppilaat ja seuraajat, jotka olivat tekemisissä profeetan kanssa tämän elinaikana.[72][73]
Šahada – Islamin lyhyt uskontunnustus, (kts.) sunnalaisuudessa: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen lähettiläänsä. Shiialaisuudessa lisätään sanat: ja Ali on Jumalan ystävä.[74]
Sahih – Luotettava, (kts.) hadithiin liittyvän (kts.) isnadin korkein luotettavuuden aste.[14]
Salaf – "Hurskaat esi-isät". Muslimien kolme ensimmäistä sukupolvea.[15]
Salafismi – Sunnalaisuuteen lukeutuva puhdasoppisuuteen pyrkivä islamin suuntaus, joka asettaa ihanteelliseksi esikuvakseen oikeaan johdettujen kalifien ajan.[6]
Salat – Viidesti päivässä suoritettava rukous, jonka muodot ovat tarkkaan määrätyt.[75]
Ṣalāt al-Jumuʿah – Keskipäivän perjantairukous, johon liittyy saarna eli (kts.) khutba. Tarkoitettu vain miehille. [76]
Šaria – Islamin pyhä laki, joka perustuu profeetta Muhammedin (kts.) sunnaan ja Koraaniin.[7]
Sayyid – Henkilö, joka on sukua profeetta Muhammedille.[78]
Šarif – Henkilö, joka on sukua profeetta Muhammedille.[79]
Sheikki – Kirjaimellisesti 'vanha mies'. Kunnianimi uskonnolliselle opettajalle erityisesti suufi-mestarista.[15]
Šiialaisuus – Pienempi islamin kahdesta pääsuuntauksesta.[6]
Shirk – Epäjumalanpalvonnan tai polyteismin synti eli minkä tahansa muun jumalan palvonta kuin Jumalan. Širk rikkoo islamin periaatetta Jumalan ykseydestä (kts.)(tawhid). [80][81]
Siunausformula – Erityisesti Jumalaan, profeetta Muhammediin ja hänen lähipiiriinsä viitattaessa lisätään puheessa ja kirjoitettuna siunaus. Yleisin profeetta Muhammedin jälkeen lisättävä siunausformula on "Jumala siunatkoon ja varjelkoon häntä".[82]
Sunna – Profeetta Muhammedin elämäntapa, johon (kts.) šaria perustuu, ja joka löytyy Muhammedista kertovissa (kts.) haditheissa.[7]
Sunnalaisuus – Islamin pääsuuntaus, johon kuuluu noin 90 % kaikista muslimeista.[6]
Suufilaisuus – Islamin mystinen suuntaus, joka korostaa henkilökohtaista jumalakokemusta.[6]
Takfir – Jonkun muslimin julistaminen uskottomaksi eli (kts.) kafiriksi.[83]
Taqiyya – Uskovan erivapaus (kts. ruksha) salata islamia koskevia asioita, joiden uskoo aiheuttavan vihamielisyyttä muslimeja kohtaan.[84][85][86]
Tariqa – Suufilaista veljeskuntaa tarkoittava sana (kirjaimellisesti "tie"). Muslimin hengellinen polku välittömään tietoon Jumalasta. [87][15]
Taqlid – Sokea uskonnollisen auktoriteetin tai tradition seuraaminen uskonasioissa. Vastakohta (kts.) ijtihad.[3][88]
Tawhid – Jumalan ykseyden periaate. Islamin lyhyen uskontunnuksen eli šahadan ensimmäinen lause ilmaiseen sen sanoilla: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala (arab. lā ʾilāha ʾillā -llāh)[7]
U
Ulama – Islamilainen papisto eli uskonoppineet; kirjaimellisesti "tietäjät" (yksikössä ilm).[7][6]
Umaijadit – Hallitsijadynastia Lähi-idässä 661–750 ja Espanjassa vuoteen 1031.[7]
Wahhabilaisuus – Arabian niemimaalla 1700-luvulla syntynyt puhdasoppisuuteen pyrkivä sunnalainen suuntaus.[6]
Wuḍūʾ – Pienempi puhdistautumisrituaali, johon kuuluu kasvojen, käsivarsien ja jalkojen pesu sekä pään pyyhkiminen ja sierainten huuhtelu vedellä.[70][15]
Z
Zakat – Almuvero. Yksi islamin viidestä pilarista.[6]
Lähteet
Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(arabiaksi)
Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5
Ibn Warraq: Glossary, Teoksessa: Quest for the Historical Muhammad (Toim. Ibn Warraq), s. 527–534. Amherst, New York: Prometheus Books, 2000. ISBN 1-57392-787-2Teoksen verkkoversio.
Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(arabiaksi)
Kennedy, Hugh: ”The City and the Nomad”, The New Cambridge History of Islam. Vol. IV (toim. R. Irwin), s. 274–290. Cambridge University Press, 2010.
Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0
Lewis, Bernard: The Political Language of Islam. University of Chicago Press, 1991. Virhe: Virheellinen ISBN-tunnisteTeoksen verkkoversio.
Levy-Rubin, Milka: Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-108-44961-8
Maristo, Joonas & Sergejeff, Andrei (toim.): Sanasto. Teoksessa: Aikamme monta islamia, s. 317–323. Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-371-9
Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S.: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7
Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6Teoksen verkkoversio.
Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8
Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6
Rippin, Andrew & Bernheimer, Teresa: Muslims Their Religious Beliefs and Practice, 5th Edition. Lontoo: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-21967-0
Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7(englanniksi)
Sergejeff, Andrei: Egyptin historia Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-019-6
Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7(englanniksi)
↑IblisEncyclopædia Britannica. 5.3.2020. Islam Question & Answer.
↑Fatan, Afnan H: Language and the Quran. Teoksessa: The Quran. An Encyclopaedia (Toim. Oliver Leaman), s. 356–357. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.
↑Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1. Clarendon Press, 1950. ISBN 0-19-825357-5