Henrik Klaunpoika Djäkn (mainitaan vainajana vuonna 1459) oli ritari, Pariisin-ylioppilas, valtaneuvos ja Pohjois-Suomen laamanni.[1]
Djäknin isä oli Turun linnanvoutiKlaus Lydekenpoika Djäkn, johon liitetään Elinan surman tarina. Isä-Djäkn solmi toisen avioliiton Kristina Jönsintytär Garpin kanssa, joka oli Henrikin äiti. Henrik Djäkn sai isänperintönä kahdesta puolen manttaalin suuruisesta tilasta muodostuneen Kaskisten tilan.[1]
Djäknin arvellaan olleen se Henrik Nicolai, joka tuli vuonna 1427 Pariisin yliopistosta baccalaureukseksi ja 1428 maisteriksi. Hän oli isänsä jälkeen Turun linnan päällikkö vuosina 1435 ja 1436, jolloin kuningas Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde pakotti hänet luopumaan tehtävästä. Djäkn toimi vuodesta 1445 vuoteen 1447 Ala-Satakunnan tuomarina ja 1448–1459 Pohjois-Suomen laamannina. Ritari hänestä tuli ilmeisesti vuonna 1441 ja valtaneuvos viimeistään vuonna 1450. Vuonna 1452 tai 1453 kuningas lähetti Djäknin Novgorodiin rauhanneuvottelijaksi ja ollessaan maanpaossa vuonna 1457 hän pyysi Djäkniä yhdeksi sovintotuomariksi itsensä ja valtaneuvoston välille.
Djäknin puoliso vuodesta 1438 oli Lucia Olavintytär Skielge. Pariskunta oli lapseton ja teki suuria lahjoituksia mm. Turun tuomiokirkkoon. Naantalin luostari sai heiltä vuonna 1442Raisiossa olleen Ailosen tilan ehdolla, että luostari siirretään sinne alkuperäiseltä paikaltaan Maskusta. Lucia Djäkn, jonka mainitaan tehneen luostarille lahjoituksia vielä vuonna 1485, asui siellä viimeiset elinvuotensa. Kaskisten tilan Lucia myi leskeksi jäätyään Maunu Tavastille, Sten Sturelle ja Knut Posselle, joilta se siirtyi Naantalin luostarin omistukseen.[1]
Lähteet
Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 143. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
