Stenbock aloitti sotilasuransa Alankomaiden ja saksalais-roomalaisen keisarin palveluksessa. Vuonna 1699 hän palasi Ruotsiin. Seuraavana vuonna puhkesi suuri Pohjan sota, ja ansioistaan voitokkaassa Narvan taistelussa Stenbock ylennettiin kenraalimajuriksi. Vuonna 1704 hänestä tuli kenraaliluutnantti. Stenbock sai vastuulleen Ruotsin armeijan majoituksen Saksissa vuosina 1705–1706, ja tässä tehtävässä hän onnistui kartuttamaan myös yksityisomaisuuttaan. Vuonna 1705 hänet ylennettiin kenraaliksi, ja hänen tehtäväkseen tuli järjestää Skånen puolustus. Hänet muistetaan erityisesti Helsingborgin taistelun voittamisesta vuonna 1710.[2]
Vuonna 1712 kuningas Kaarle XII lähetti Stenbockin armeijoineen Pommeriin tarkoituksena hyökätä Puolaan. Tanskan laivasto onnistui kuitenkin tuhoamaan armeijan tarvikkeita kuljettaneet alukset, ja hyökkäys Puolaan epäonnistui. Stenbock päätti hyökätä Mecklenburgiin, ja menestyksekäs Gadebuschin taistelu joulukuussa 1712 sai kuninkaan nimittämään hänet sotamarsalkaksi. Seuraavana keväänä Stenbock joutui kuitenkin antautumaan tanskalaisille, ja kuoli sotavankeudessa Kastellet-linnoituksessa helmikuussa 1717.[2]
.jpg)
.svg)
