De Geer kuului hollantilaista alkuperää olleeseen De Geer -aatelissukuun ja oli Louis De Geerin pojanpojanpoika. Hänen vanhempansa olivat ruukinpatruuna Jean de Geer ja Maria Kristina von Bulow.[2] De Geer opiskeli Uppsalan yliopistossa ja palveli vuodesta 1729 sotilaana Henkikaartissa sekä joitain vuosia ulkomaisissa armeijoissa Puolan perimyssodan aikana.[1][2] De Geer osallistui säännöllisesti säätyvaltiopäiville vuosina 1731–1766.[2] Ollessaan vuosien 1738–1739 valtiopäivillä aatelissäädyssä Svinhufvud-suvun edustajana hän oli yksi sotaa vaatineen hattupuolueen kiihkeimmistä kannattajista. Hän osallistui hattujen sotaan ja sai vuonna 1743 kapteenin arvon. Vuodesta 1749 hän oli Taalainmaan rykmentissä everstiluutnanttina.[1][2] De Geerin puolisona oli vuodesta 1745 Arma Dorotea Muhl, joka kenraaliluutnantti Robert Muhlin ainoana lapsena peri useita Kaakkois-Suomessa sijainneita suurtiloja, kuten Tervikin ja Tjusterbyn kartanot sekä Villmansgårdin rälssitilan Pernajassa, Ratulan kartanonArtjärvellä, Perheniemen kartanon Iitissä ja Myllykylän (Molnby) tilan Porvoon pitäjässä.[2][3] De Geer oli vuosina 1757–1765 Kymenkartanon ja Savon läänin maaherrana ja hoiti samalla vaimonsa perintömaita.[1][2] Hän perusti Tervikiin koulun vuonna 1763 ja toimeenpani siellä isojaon vuonna 1768.[2]
Vuoden 1758 valtiopäivillä De Geer siirtyi myssypuolueen riveihin. Myssyjen noustua hallitsevaan asemaan Ruotsin politiikassa hänet nimitettiin vuonna 1765 valtaneuvokseksi ja korotettiin vuonna 1766 vapaaherraksi nimellä De Geer af Tervik. Hän esiintyi uhmakkaasti kuningas Aadolf Fredrikiä vastaan vuoden 1768 niin sanotun joulukuun kriisin aikana.[1] De Geerin ainoa poika oli Robert Wilhelm De Geer, josta tuli myöhemmin suomalainen senaattori ja kreivi.[2]
