Haixin mongolien ja tiibetiläisten autonominen prefektuuri (mong.ᠬᠠᠶᠢᠰᠢ ᠶᠢᠨ ᠮᠣᠩᠭᠣᠯ ᠲᠥᠪᠡᠳ ᠦᠨᠳᠦᠰᠦᠲᠡᠨ ᠦ ᠥᠪᠡᠷᠲᠡᠭᠡᠨ ᠵᠠᠰᠠᠬᠤ ᠵᠧᠦ, tiibetiksiམཚོ་ནུབ་སོག་རིགས་ཆ་བོད་རིགས་རང་སྐྱོང་ཁུལ་, kiin.海西蒙古族藏族自治州, Hǎixī Měnggǔzú Zàngzú Zìzhìzhōu) on nimensä mukaisesti autonominen prefektuuriKiinanQinghain maakunnassa. Prefektuurin nimi viittaa siihen, että se sijaitsee Qinghaijärven länsipuolella (hǎi: lyhenne Qinghaijärvestä; xī: länsi).
Haixin prefektuuri kattaa noin 328 970 km² Tiibetin ylängön pohjoisosassa. Sen keskellä sijaitsee Qaidamin syvänkö, jonka keskikorkeus merenpinnasta on 2 600-3 000 metriä. Syvänköä ympäröivät vuoret, jotka kohoavat puolestaan 5 500 metrin korkeuteen. Haixiin kuuluu myös Tanggulan harvaanasuttu enklaaviTiibetin vastaisella rajalla. Haixin hallinnollinen keskus on Delinghan kaupunki.[1]
Historia
Haixin aluetta ovat asuttaneet tiibetiläiset ja ylämongolit. Vuonna 1929 alueelle siirtyi hui-kiinalaisia maanviljelijöitä ja vuonna 1935 sinne muutti kazakkejaXinjiangista. Kiinan kommunistien voitettua Kiinan sisällissodan he loivat alueelle mongolien autonomisen piirikunnan vuonna 1952, sekä autonomiset piirikunnat tiibetiläisille ja kazakeille seuraavana vuonna. Vuonna 1954 nämä piirikunnat yhdistettiin Haixin prefektuuriksi. Vuodesta 1956 alueelta on löydetty ja kaivettu kultaa, kaliumia, lyijyä, sinkkiä ja öljyä. Vuonna 1947 alueelle rakennettiin päällystetty tie ja se yhdistettiin Qinghain-Tiibetin rautatiehen vuonna 1981. Kazakit siirrettiin vuonna 1984 Xinjiangiin ja heidän autonomiansa lakkautettiin. 1990-luvulla aluetta vaivasivat hui-kiinalaisten rikollisjärjestöjen hallitsema laiton kullankaivuu prefektuurin kaakkoisosissa.[1]
Hallinnollinen jako
Haixin prefektuurin hallinnollinen jako.
Piirikuntatasolla autonominen prefektuuri jaetaan kolmeen piirikuntatason kaupunkiin ja kolmeen piirikuntaan, sekä yhteen hallintoalueeseen (numerointi kuten oheisessa kuvassa):
Da Qaidam on paikallisesti asetettu piirikuntatason yksikkö. Se ei ole rekisteröity Siviiliasiain ministeriössä, joten nimellisesti se kuuluu Delinghan kaupunkiin.
Talous
Vuonna 2012 Haixin bruttokansantuote oli 57,03 miljardia renminbiä, mikä vastasi 30,3 % koko Qinghain bruttokansantuotteesta. Suurin osa, 81,4 %, taloudesta muodostui jalostuksesta. Suurimmat teollisuuden alat ovat maakaasun, kirjometallien ja hiilen kaivuu, sekä kemikaaliteollisuus. Myös turismilla on tärkeähkö osuus alueen taloudessa. Vuonna 2012 alueella vieraili 3,83 miljoonaa turistia.[2]
Haixin alueella on myös merkittäviä luonnonvaroja. Alueelta löytyy esimerkiksi kaliumia, magnesiumia ja litiumia. Esiintymien arvoksi on arvioitu 15 triljoonaa renminbiä.[2]
Väestö
Valtaosa Haixin väestöstä on nykyisin han-kiinalaisia. Vuonna 1982 alueen koko väestön ollessa 272 000 heistä tiibetiläisiä oli 9 % ja mongoleja 7 %. Tiibetiläiset asuttavat pääasiassa Tianjunin, Dulaanin ja Tanggulan alueita mongolien asuttaessa Ulania, Utu-Mören aluetta Golmudissa ja Dulania Haixin itäosissa.[1] Vuonna 2010 alueella asui 489 338 henkilöä[3].
Lähteet
↑ abcChristopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 214. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9(englanniksi)
.png)
