Guillain–Barrén oireyhtymä

Sairauteen liittyvä hermovaurio

Guillain–Barrén oireyhtymä on harvinainen potilaan ääreishermostoa vaurioittava äkillinen autoimmuunisairaus, akuutti polyradikuliitti. Sen kuvasi Jean Landry vuonna 1859, mutta nimensä syndroomalle antoivat myöhemmin Georges Guillain ja Jean Alexandre Barré.

Syntymekanismi

Guillain–Barrén oireyhtymä (GBO) on hermojuuren tulehdus, jossa tapahtuu elimistön puolustusmekanismin ohjautuminen omia kudoksia (hermoratoja) vastaan. Se syntyy kehon oman puolustusjärjestelmän ja ulkopuolisen tekijän yhteisvaikutuksesta. Ulkopuolisena laukaisevana tekijänä voi toimia virus, bakteeri tai muu puolustusreaktion laukaiseva tekijä kuten koronavirus. Täsmällistä syntymekanismia ei kuitenkaan tunneta.[1]

Huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 50–100 tapausta.[2] GBO:ta aiheuttavia viruksia ovat useat hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset sekä sytomegalovirus (CMV), Ebstein–Barr-virus (EBV), influenssa A -virus, HIV ja vesirokkovirus (VZV).[1] Yleisin aiheuttaja on kampylobakteeri.[3] Myös zikaviruksen yhteyttä oireyhtymään tutkitaan.[4] Italiassa 48 henkilöä 100 000:sta COVID-19:n sairastaneesta potilaasta sairastui Guillain–Barréen.[1] Myös SARS-CoV-2-infektio voi aiheuttaa aiheuttaa GBO:n.[5]

Oireet

Oireyhtymässä elimistön immuunipuolustus alkaa hyökätä hermojärjestelmän lihasvoimaa säätelevää osaa vastaan.[6] Tyypillisiä oireita ovat raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen. Oireita ovat myös kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Oireyhtymä saattaa johtaa jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.[6] Taudinmäärityksessä keskeistä on oirekuva, joka sisältää etenevää lihasheikkoutta, tunto-oiretta, kipua ja jännevenytysheijasteiden vaimenemista.[1]

Ennaltaehkäisy ja hoito

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on infektioiden vähentäminen. Taudinkulkuun vaikuttavia hoitoja ovat laskimonsisäinen vasta-ainehoito (IVIG) ja plasmanvaihto, jos taudinkuva on etenevä ja potilas ei pysty liikkumaan itsenäisesti tai itsenäinen liikuntakyky on vakavasti uhattuna. Lieväoireisessa taudinkuvassa hoidosta ei ole osoitettu olevan hyötyä.[1]

Ennuste

Noin 80–90 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta, ja hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta edelleen nelisen prosenttia menehtyy sairauteen.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Saarela, Mika: Guillain-Barré ja korona. AVAIN. Neurologinen aikakauslehti, 2022. Neuroliitto.
  2. ↑ Kärppä, Mikko: Akuutti polyradikuliitti – ”tikkuilusta” tehohoitoon. Duodecim, 20.8.2009, nro 15, s. 1615–1621. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183
  3. ↑ Guillain–Barrén oireyhtymä ja rokotukset (Archive.org) Thl. Viitattu 28.1.2011.
  4. ↑ Brasiliassa leviävä zika-virus saattaa aiheuttaa myös halvaantumistautia Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2016.
  5. ↑ Sansone, Pasquale: Post-Infectious Guillain–Barré Syndrome Related to SARS-CoV-2 Infection: A Systematic Review NLM. PubMed Central:7926636 Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Tutkimus: Zikavirus lisää harvinaisen neurologisen sairauden riskiä Yle Uutiset. Viitattu 1.3.2016.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.