Tämä artikkeli käsittelee elimistön kykyä suojautua. Immuniteetti voi tarkoittaa myös diplomaattista koskemattomuutta.
Immuniteetti eli elimistön vastustuskyky tarkoittaa kaikkia kehon puolustus- ja suojajärjestelmiä infektioita vastaan. Immuniteetti torjuu ympäristöstä kehoon tunkeutuvat bakteerit, virukset, alkueläimet ja madot.[1]
Epäspesifinen ja spesifinen immuniteetti
Epäspesifinen immuniteetti on koetusta vihollisesta riippumaton ja toimii aina samalla tavalla. Siihen kuuluu suoja sekä aineita että puhtaasti fysikaalisesti vaikuttavia seikkoja kohtaan. Spesifinen immuniteetti on mikrobikohtainen, ja se kohdistuu tunnistettuun tunkeutujaan.[1]
Luonnollinen ja hankittu immuniteetti
Luonnollinen eli luontainen immuniteetti on pohjimmiltaan synnynnäinen ja perinnöllisesti säädelty. Sen perusta kehittyy sikiöaikana ja heti syntymän jälkeen. Luonnollinen immuniteetti voi käynnistyä jo minuuteissa infektion alkamisesta. Se on koetusta vihollisesta riippumaton ja toimii aina samalla tavalla.[1]
Hankittu immuniteetti syntyy elämän aikana, kun yksilö kohtaa luonnollisesti tai rokotteissa vieraita mikrobeja ja aineita. Se suuntautuu vain viholliseksi tunnettua rakennetta vastaan, ja sen käynnistyminen vie useita päivä kohteen näyttäytymisestä elimistössä.[1]
Toiminta
Luontaiseen epäspesifiseen immuniteettiin kuuluvat ihon ja limakalvojen kiinteä solurakenne, niiden aineet, ominaisuudet, toiminta ja luontainen mikrobisto, sekä verenkierron liukoiset aineet.[1] Hankittuun spesifiseen soluvälitteiseen immuniteettiin kuuluvat T-imusolut, luonnolliset tappajasolut, jyvässolut ja syöjäsolut, sekä humoraaliseen eli liukoiseen immuniteettiin veressä kiertävät vasta-aineet eli immunoglobuliinit, limakalvojen pintanesteissä olevat vasta-aineet, sekä sytokiini- ja komplementtijärjestelmät.[1]
Immuniteetti perustuu kehon omien ja vieraiden rakenteiden erotteluun. Immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan yksilön omien kudosten rakenteet jo elämän alkuvaiheessa, eikä reagoi niihin. Kun kehoon tulee tunkeutuja, immuunijärjestelmä tunnistaa sen elimistölle vieraaksi ja torjuu sen. Samalla se yleensä jättää järjestelmään muistijäljen, jonka avulla järjestelmä torjuu saman tunkeutujan vastaisuudessa.[1]
Joskus immuniteetti hyökkää elimistön omia valkuaisaineita, sokerirakenteita tai soluja vastaan. Tällöin aiheutuu niin sanottu autoimmuunitauti. Kun immuunireaktio kohdistuu oikein, mutta on liian voimakas, syntyy atopiasairaus, kuten ruoka-aineallergia, heinänuha tai astma.[1]
Kun immuunijärjestelmä käy tunkeutujan tai oman elimistön kimppuun, syntyy tulehdusreaktio, joka voi aiheuttaa kehoon vaurioita.[1]
Immuniteetin kehittymisessä on hyödyksi se, että lapsi saa varhaislapsuudessaan kosketuksen ympäristön tavallisimpiin mikrobeihin esimerkiksi liikkumalla runsaasti luonnossa. Sen sijaan liiallinen puhtaus voi estää immuniteetin kehittymisen (niin sanottu hygieniahypoteesi).[1]
Merkitys
Ilman immuniteettia eliö saattaa kuolla infektiotauteihin. Lisäksi immuniteetin perinnöllinen, pysyvä ja vakava puutostila voi lyhentää eliön elinaikaa. Vastustuskykyä heikentävät esimerkiksi antibioottihoidot, syöpälääkkeinä käytetyt solunsalpaajat, monoklonaaliset vasta-ainevalmisteet ja kortisonihoito, sekä synnynnäinen tai hankittu vasta-ainevajaus, HIV-infektio tai pernan poisto.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla