Tapauksia todettiin myös Euroopassa, mutta ne olivat yleensä peräisin Etelä-Amerikasta.[4] Suomessa todettiin ensimmäinen zikavirustapaus kesäkuussa 2015. Kyseessä oli lieväoireinen, Malediiveiltä lähtöisin oleva tautitapaus.[5] Viruksen yleisin leviämistapa on tropiikissa elävän keltakuumehyttysen välityksellä, mutta myös ihmisestä toiseen tapahtuvia tartuntoja tunnetaan[6]. Virus on aiemminkin aiheuttanut epidemioita Aasiassa ja Afrikassa.[7]
Noin 80 prosenttia tartunnan saaneista on oireettomia. Tartunnan oireita ovat lievä kuume, lihaskipu ja silmätulehdukset. Vain harva joutuu sairaalahoitoon. Virus on vaarallinen raskaana oleville, sillä se saattaa aiheuttaa lapselle pienipäisyyttä ja kehitysvammaisuutta. Muille se on haitattomampi kuin kausi-influenssa.[8]
Historia
Virus eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 Ugandassa kuumeisesta reesusmakakista. Virus nimettiin löytöpaikan, Ugandan virustutkimuslaitoksen Zika-nimisen tutkimusmetsän, mukaan.[8][9] Ihmisellä tartunta todettiin ensimmäistä kertaa Nigeriassa vuonna 1954.[2] Ensimmäinen epidemia-aalto havaittiin vuonna 2007 MikronesiassaYapinatollilla, jolloin 180 ihmistä sai tartunnan. Vuonna 2013 Ranskan Polynesiassa oli epidemia. Vuoden 2015 toukokuussa zikavirus havaittiin Brasiliassa, minkä jälkeen se levisi Latinalaisessa Amerikassa epidemiaksi. Yhteys sikiöiden kehitysvaurioon havaittiin Brasiliassa marraskuussa 2015.[8][10]
Hävittäminen
Tutkijat ovat ehdottaneet, että zikaviruksen leviämistä voisi estää liittämällä sitä kantaviin hyttysiin viruksen vasta-ainetta sisältävä geeniajuri.[11]
↑Dick, G.W.A; Kitchen, S.F; Haddow, A.J: Zika Virus (I). Isolations and serological specificity. Transactions of the Royal Society of Tropical Medicine and Hygiene, September 1952, 46. vsk, nro 5, s. 509–520. PubMed:12995440doi:10.1016/0035-9203(52)90042-4