Fianna Fáil

Fianna Fáil

Perustettu 23. maaliskuuta 1926
Johto
Ideologia konservatismi[1]
liberalismi[2]
EU-myönteisyys
Poliittinen kirjo keskusta[3]
keskusta-oikeisto[4]
Dáil Éireann
44 / 158
Seanad Éireann
14 / 60
Euroopan parlamentti[5]
1 / 11
Kansainväliset jäsenyydet ALDE[6]
Liberal International[7]
Nuorisojärjestö Ógra Fianna Fáil
Kotisivu www.fiannafail.ie

Fianna Fáil (lyh. FF, suom. Kohtalon sotilaat, Fálin (Irlannin vanha nimitys) sotilaat) on vuonna 1926 perustettu irlantilainen poliittinen puolue.

Historia

Fianna Fáil syntyi vastareaktiona Irlannin vapaavaltion perustaneelle brittien ja irlantilaisten väliselle sopimukselle 1921. Aluksi puolueen edustajat eivät protestimielessä ottaneet vastaan parlamenttipaikkojaan, mutta luopuivat tästä ajatuksesta Irlannin parlamentin alahuoneen Dáil Éireannin perustamisen jälkeen vuonna 1927.[8].

Fianna Fáil on ollut vallassa joitakin jaksoja lukuun ottamatta lähes koko Irlannin tasavallan historian ajan. Valta-asema lievensi vähitellen puolueen radikalismia. Pohjois-Irlannin levottomuudet saivat kuitenkin nationalismin heräämään uudelleen henkiin Jack Lynchin kaudella.[9]

Helmikuussa 2020 pidettyjen parlamenttivaalien tulos oli historiallinen, sillä vasemmistolainen ja kansallismielinen Sinn Féin sai vaaleissa eniten ääniä. Keskustaoikeistolaiset Fine Gael ja Fianna Fáil ovat hallinneet Irlantia vuodesta 1922 saakka vuorotellen.[10] Lopulta eniten paikkoja sai Fianna Fáil: 160-paikkaiseen parlamenttiin 38 edustajaa. Kansallismielinen ja vasemmistolainen Sinn Féin kasvatti paikkamääränsä 37:ään, mikä on 14 edustajaa enemmän kuin vuoden 2016 vaaleissa. Pääministeri Leo Varadkarin Fine Gael -puolue sai parlamenttiin 35 edustajaa.[11]

Kesäkuussa 2020 Fianna Fáilin puoluejohtajasta Micheál Martinista tuli Irlannin uusi pääministeri, kun pitkien neuvottelujen jälkeen muodostettiin yhteistyöhallitus Fine Gaelin ja Vihreän puolueen kanssa. Perinteiset kilpakumppanit Fianna Fáil ja Fine Gael eivät koskaan ennen olleet muodostaneet yhdessä hallitusta.[12]

Ideologia ja näkemyksiä

Alkuaikoinaan maanvuokraajiin ja pientalonpoikiin tukeutunut puolue oli erittäin kansallismielinen ja yhtenäisen Irlannin tasavallan kannattaja[8][9], mutta nykyään Fianna Fáil on lähinnä keskusta-oikeistolainen puolue. Sitä on myös luonnehdittu kansanpuolueeksi (eng. catch-all party).[13]

Puolue on viime vuosina pitänyt ehdottoman tärkeänä neuvotella eri intressiryhmien välillä mahdollisimman pragmaattisen ratkaisun löytämiseksi. Se myös katsoo iirin kielen suojelemisen ja Irlannin sotilaallisen liittoutumattomuuden olevan keskeisiä arvoja.[8].

Fianna Fáil on EU-myönteinen puolue.[14] Vaikka se onkin Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen, Fianna Fáil ei ole aina äänestänyt ALDE:n kanssa yhtämielisesti koskien kansalaisvapauksia.[15]

Vuonna 2010 Fianna Fáilia edustanut oikeusministeri Dermot Ahern toi pöydälle lakiesityksen, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen rekisteröimisen, ja totesi sen olevan yksi tärkeimmistä lainsäädännön edistysaskelista sitten itsenäisyyden.[16] Ahern on tosin aiemmin todennut olevansa samaa mieltä Brendan McGahonin (Fine Gael) kanssa, kun tämä sanoi mm., että "homoseksuaalisuus on normaalista poikkeamista, ja vaikka homoseksuaalit ansaitsevatkin myötätuntomme, he eivät ansaitse hyväksyntäämme".[17]

Puoluejohtajat

Jokainen Fianna Fáilin puoluejohtajista on jossakin vaiheessa toiminut myös taoiseachina eli Irlannin pääministerinä.

Lähteet

  1. Ireland Parties and Elections in Europe. 2011. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  2. Fine Gael and Green Party have strong showing in Ireland Euronews. 25.5.2019. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  3. Fianna Fail on election footing now, says Martin Irish Independent. 1.1.2015. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  4. Beyond the yin and yang of Fine Gael and Fianna Fáil The Guardian. 24.2.2011. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  5. MEPs: Ireland europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  6. Member Parties ALDE Party. 2020. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  7. Our Members Liberal International. 2020. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  8. a b c Marsh, Michael: Fianna Fáil Encyclopædia Britannica. 2020. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  9. a b Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 264. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
  10. Irlannin vaaleissa historiallinen tulos: nationalistipuolue Sinn Féin nousi ensimmäistä kertaa suosituimmaksi puolueeksi Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  11. Sinn Fein kasvatti paikkamääräänsä peräti 14 edustajalla Irlannin parlamentissa Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  12. Neljän kuukauden väännön jälkeen Irlanti sai viimein uuden hallituksen – vuosikymmeniä vallasta taistelleet puolueet jakavat pääministerin tehtävän Yle Uutiset. Viitattu 4.9.2020.
  13. Coakley, John & Gallagher, Michael (toim.): ”The parties”, Politics in the Republic of Ireland. Routledge, 2018. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. Hayward, Katy & Fallon, Jonathan: Fianna Fáil: Tenacious Localism, Tenuous Europeanism. The Europeanization of Party Politics in Ireland, North and South, 2010, s. 75–95. Routledge.
  15. Voting behaviour in the new European Parliament: the first six months 2009. VoteWatch.eu. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  16. Ahern Welcomes Coming Into Law of Civil Partnership and Certain Rights and Obligations of Cohabitants Act 2010 19.7.2010. Department of Justice and Equality. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  17. Mullally, Una: Ministers slammed over anti-gay speeches The Sunday Tribune. 25.5.2008. Arkistoitu Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.