Lynch oli kotoisin Corkista ja sukunsa ensimmäinen korkeakoulutuksen hankkinut jäsen.[2]
Lynch suoritti oikeustieteen tutkinnon, toimi ensin oikeusministeriön virkamiehenä ja sitten vuodesta 1945 asianajajana. Hän oli myös kansallisen kärkitason urheilija hurlingissa ja irlantilaisessa jalkapallossa.[1]
Fianna Fáil -puolue pyysi Lynchia asettumaan parlamenttiehdokkaaksi. Hänestä tuli puolueen sihteeri ja myöhemmin puhemies vuonna 1951 kun puolue sai enemmistön parlamentissa. Ennen pääministeriksi valintaa hän oli opetus-, kauppa- ja teollisuusministeri.[2]
Lynch oli pääministerinä, kun Pohjois-Irlannin levottomuudet alkoivat vuonna 1968. Ministeriensä painostuksesta huolimatta hän ei lähettänyt Irlantilaisia sotilaita rajan yli, koska pelkäsi tämän laukaisevan brittien invaasion Irlannin tasavallan puolelle. Sen sijaan hän kutsui paikalle YK:n rauhanturvaajat, ja perusti kenttäsairaaloita haavoittuneita varten.[3]
Lynch vastusti tiukasti IRA:ta, ajoi läpi ankaran terrorisminvastaisen lainsäädännön 1972 ja pyrki yhteistyöhön naapurimaa Britannian kanssa. Hän vei Irlannin liittymään EEC:hen.[3]
Lähteet
↑ abRonan Fanning: Jack LynchEncyclopedia Britannica. Viitattu 3.7.2021.