Arte povera Arte povera (suom. köyhä taide) on italialaisen taidekriitikon Germano Celantin vuonna 1967 lanseeraama nimitys tuon ajan italialaisen nuoren taiteen uudelle taidesuunnnalle.[1] Arte poveran voimakkain esiintymisaika oli 1960- ja 1970-luvuilla. Taidesuunnalle oli tyypillistä ei-traditionaalinen ja poliittisesti latautunut taide. Arte poveran taiteilijat tekivät usein lyhytaikaista taidetta, performansseja, installaatioita ja assemblaaseja, joista tuli myöhemmin taiteen yleisiä ilmaisuvälineitä. Muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa samanhenkisistä teoksista puhutaan usein minimalismina. Siihen verrattuna arte povera -teokset ovat useammin installaatioita ja lähenevät joskus käsitetaidetta. Tyypillisiä arte poverassa käytettäviä materiaaleja ovat lasi, valo, hiekka, puu ja heinä. Arte povera on usein suurikokoista. Mario Merz igluineen on 1960-luvulta alkaen ollut arte poveran tunnetuin tekijä. Ryhmän taiteilijat asuivat Torinossa, Milanossa, Genovassa ja Roomassa. Arte poveran taiteilijoita
Lähteet
Aiheesta muualla
|
