Ammonioksen isä Hermias kuoli tämän ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Aidesia kasvatti hänet ja hänen veljensä Heliodoroksen Aleksandriassa. Heidän kasvettuaan aikuisiksi Aidesia muutti poikiensa mukana Ateenaan, jossa he opiskelivat Prokloksen oppilaina. Myöhemmin he palasivat takaisin Aleksandriaan, jossa Ammonios toimi uusplatonilaisen koulun johtajana ja luennoi Platonista ja Aristoteleesta lopun elämäänsä. Damaskioksen mukaan Ammonios teki myönnytyksiä kaupungin kristityille vallanpitäjille 480-luvun lopulla, kun Aleksandrian pakanoita vainottiin. Näin hän saattoi jatkaa luentojaan.[1] Damaskios moitti häntä tästä, mutta ei kerro, millaisia myönnytykset olivat. Kyseessä saattoi olla joistakin tietyistä opetuksista luopuminen.
Ammonioksen kerrotaan kirjoittaneen useita teoksia. Niistä ainoastaan kommentaari Aristoteleen teokseen Tulkinnasta on säilynyt. Kommentaari Porfyrioksen teokseen Eisagoge saattaa myös olla hänen kirjoittamansa, mutta se on melko turmeltunut ja sisältää myöhempiä lisäyksiä. Ammonios luennoi myös Ptolemaioksen tähtitieteestä ja hänen tiedetään kirjoittaneen tutkielman astrolabista.
Lisäksi tunnetaan Ammonioksen oppilailta säilyneitä muistiinpanoja hänen luennoistaan:
Aristoteleen Sielusta (Johannes Filoponoksen kirjoittama)
Lähteet
Jones, A. & Martindale, J. & Morris, J.: The Prosopography of the Later Roman Empire, s. 71–72. Cambridge University Press, 1992.
Sorabji, R.: The Philosophy of the Commentators, 200-600 AD. Cornell University Press, 2005.
Merlan, Phillip: ”Ammonius, Son of Hermias”, Dictionary of Scientific Biography, s. 137. (Osa 1) New York: Charles Scribner's Sons, 1970. ISBN 0684101149
