Organon (”Väline”) on kokoelma Aristoteleen logiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Ensimmäisen analytiikan lisäksi viisi muuta teosta.[1]
Organonin teoksista Topiikka, Ensimmäinen analytiikka ja Toinen analytiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja viittaavat toisiinsa usein. Aristoteles itse luki Ensimmäisen ja Toisen analytiikan yhdeksi teokseksi nimellä Analytiikat. Ne ovat kummatkin länsimaisen logiikan ja tieteenfilosofian perusklassikoita.[3][1]
Ensimmäinen analytiikka vaikuttaa kirjoitetun Topiikan jälkeen.[1]Simo Knuuttilan mukaan Aristoteleelle vaikuttaa kehittyneen Topiikan kirjoittamisen jälkeen uudenlainen näkemys yleisestä dialektisesta menetelmästä, joka voidaan yleistää formaaliksi logiikaksi. Ensimmäinen analytiikka on tämän logiikan ensimmäinen systemaattinen esitys. Tarkemmin teos on ajoitettu noin vuoteen 350 eaa. Siinä on kuitenkin eri ajoilta peräisin olevia osia.[2]
Sisältö
Ensimmäinen analytiikka käsittää kaksi kirjaa. Aristoteles kehittelee teoksessa syllogistiikan loogisen, rationaalisen ajattelun yleiseksi teoriaksi. Hän määrittelee muun muassa seuraavat käsitteet:
Päätelmä eli syllogismi (syllogismi yleensä, täydellinen syllogismi, epätäydellinen syllogismi)
Predikointi
Hänen mukaansa päätelmässä premisseistä seuraa, eli voidaan johtaa, jotain muuta kuin ne itsessään ovat, siksi että ne ovat sitä mitä ne ovat. Syllogistiset premissit voidaan esittää neljällä tavalla:
AaB (A kuuluu jokaiselle B:lle)
AeB (A ei kuulu millekään B:lle)
AiB (A kuuluu jollekin B:lle)
AoB (A ei kuulu jollekin B:lle)
Klassinen esimerkki Sokrateen kuolevaisuudesta esitettäisiin tällöin seuraavalla tavalla:
A = Sokrates
B = Olla ihminen
C = Olla kuolevainen
CaB Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia
BaA Sokrates on ihminen
——
CaA Sokrates on kuolevainen
Lähteet
↑ abcdKnuuttila, Simo & Niiniluoto, Ilkka & Thesleff, Holger: ”Esipuhe”. Teoksessa Aristoteles 1994, s. 5.
↑ abKnuuttila, Simo: "Selitykset: Ensimmäinen analytiikka". Teoksessa Aristoteles 1994, s. 253–262.
↑Smith, Robin: Aristotle’s LogicThe Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
Kirjallisuutta
Suomennokset
Aristoteles: Ensimmäinen analytiikka. Teoksessa Aristoteles: Teokset I. Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. ((Katēgoriai. Peri érmēneias.) Suomentanut ja selitykset laatinut Lauri Carlson. (Analutika protera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. (Analutika ústera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Juha Sihvola) Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Aristotle: Analytica Priora. Teoksessa Aristotle: Analytica Priora et Posteriora. (Toimittanut David Ross & L. Minio-Paluello. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145622 Kreikankielinen alkuteksti.
Aristotle: Prior Analytics. Teoksessa Aristotle’s Works. (Volume I. Categories. On Interpretation. Prior Analytics. Loeb Classical Library 325) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99359-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.