Organon (”Väline”) on kokoelma Aristoteleenlogiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Kategorioiden lisäksi viisi muuta teosta.[1]
Organoniin luetuista teoksista Kategoriat kuuluu Aristoteleen varhaisimpiin teoksiin.[1] Varhaisella keskiajalla aina 1100-luvulle saakka Kategoriat oli teoksen Tulkinnasta ohella ainoa Aristoteleen teos, joka oli tunnettu latinankielisessä lännessä, kunnes muut Aristoteleen teokset käännettiin kreikasta latinaksi.[3] Näin teoksen historiallinen vaikutus on ollut monia muita Aristoteleen teoksia suurempi.[2]
Aristoteleen nimiin on pantu myös toinen Kategoriat-niminen teos, joka ei ole ollut osa Organonia. Siitä on säilynyt nykyaikaan ainoastaan katkelmia.
Sisältö
Kategoriat käsittelee yksinkertaisissa väitelauseissa eli subjekti–predikaatti-muotoisissa lauseissa esiintyvien termien loogista muotoa.[2]
Aristoteleen mukaan kaikki mahdolliset loogisissa väitelauseissa esiintyvät termit voidaan luokitella kymmeneen kategoriaan.[4] Nämä kategoriat ovat:
Tekemisen kohteena oleminen (Minkä tekemisen kohteena?)[9]
Väittelijä voi siis aloittaa väitelauseen analysoimisen pilkkomalla sen ensin yksittäisiin termeihin, ja sitten luokittelemalla termit lueteltuihin kategorioihin. Tämän jälkeen niiden välisiä totuusarvoja on helpompi puntaroida. Oleminen itsessään ei ole yksi kategorioista; sen sijaan olemisella voidaan nähdä yhtä monta eri merkitystä kuin kategorioita on.[2]
Ei tiedetä, miksi Aristoteles päätyi juuri näihin kymmeneen kategoriaan. Voidaan ajatella, että kategoriat luettelevat kaikki mahdolliset kustakin asiasta (ihminen, kappale jne.) kysyttävissä olevat asiat (kysymykset on esitetty suluissa). Kategoriat ovat jossain määrin sukua kreikan kielen sanaluokille, mutta Aristoteleen tarkoituksena ei ollut varsinaisesti kieliopillinen käsittely.[2]
Kategorioiden lisäksi Aristoteles käsittelee teoksessa myös muun muassa homonymiaa, synonymiaa ja paronymiaa,[10] sekä vastakkaisuuden, ensisijaisuuden ja liikkeen käsitteitä.[11]
Lähteet
↑ abcKnuuttila, Simo & Niiniluoto, Ilkka & Thesleff, Holger: ”Esipuhe”. Teoksessa Aristoteles 1994, s. 5.
↑ abcdeCarlson, Lauri: "Selitykset: Kategoriat". Teoksessa Aristoteles 1994, s. 243–247.
Aristoteles: Kategoriat. Teoksessa Aristoteles: Teokset I. Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. ((Katēgoriai. Peri hérmēneias.) Suomentanut ja selitykset laatinut Lauri Carlson. (Analytika protera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. (Analytika hystera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Juha Sihvola) Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Aristotle: Categoriae. Teoksessa Aristotle: Categoriae et Liber de Interpretatione. (Toimittanut L. Minio-Paluello. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145073 Kreikankielinen alkuteksti.
Aristotle: Categories. Teoksessa Aristotle’s Works. (Volume I. Categories. On Interpretation. Prior Analytics. Loeb Classical Library 325) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99359-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Newton, Lloyd A. (toim.): Medieval Commentaries on Aristotle’s Categories. (Volume 10 of Brill’s Companions to the Christian Tradition) Brill, 2008. ISBN 9004167528