Amelios (lat. Amelius Gentilianus) (200-luvun loppupuoli) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi. Hän oli kotoisin Toscanasta.^[1] Amelios opiskeli aluksi Numenioksen teoksia. Hän alkoi osallistua Plotinoksen luennoille kolmantena vuonna siitä kun Plotinos oli tullut Roomaan,^[2] eikä jättänyt tätä ennen kuin elämänsä loppupuolella. Tuolloin hän vetäytyi Apameaan, roomalaiseen Syyriaan, joka oli Numenioksen kotipaikka.^[3]

Amelios ei ollut hänen alkuperäinen nimensä; hän vaikuttaa valinneen sen ilmaistakseen halveksuntaa maallisia asioita kohtaan, sillä sana ἀμέλεια (ameleia) merkitsee kreikaksi välinpitämättömyyttä. Porfyrios kertoo kuitenkin teoksessaan Plotinoksen elämä, että ”Amelios kutsui itseään mieluiten nimellä Amerios, vaihtaen L:n R:ksi, koska, kuten hän selitti, hänelle sopi paremmin olla nimetty Amereian, Yhdentymisen, kuin Ameleian, Välinpitämättömyyden, mukaan”.^[4]

Amelios luki ja kirjoitti paljon. Hänen kerrotaan muistaneen käytännössä kaikki Numenioksen opetukset, ja Porfyrioksen mukaan hän kirjoitti yli 100 teosta lausumia ja kommentaareja. Plotinos piti Ameliosta yhtenä terävimmistä oppilaistaan. Amelios oli se, joka sai Porfyrioksen vakuuttumaan Plotinoksen oppien totuudesta,^[5] ja sai yhdessä tämän kanssa Plotinoksen siirtämään ajatuksensa kirjoitettuun muotoon.^[6] Amelioksen pääteos oli 40 kirjaa käsittänyt tutkielma, joka hyökkäsi sitä käsitystä vastaan, että Numenios olisi ollut Plotinoksen oppien alkuperäinen kirjoittaja.^[7]

Muun muassa Eusebioksen mukaan Amelios lainasi hyväksyvästi Johanneksen evankeliumin määritelmää Logokselle.^[8]