Oy Air Finland Ltd (IATA: OF, ICAO: FIF, kutsukoodi: Air Finland) oli yksityinen suomalainen lomalentoyhtiö. Yhtiö lensi kolmella Boeing 757 -koneella lomakohteisiin Euroopassa. Yhtiö perustettiin 2002 ja sen toiminta päättyi konkurssiin kesäkuussa 2012.[1][2][3]
Yhtiön pääomistaja oli Esa Karppisen perheineen omistama sijoitusyhtiö Berling Capital Oy 59,3 prosentin osuudella. Joulukuussa 2011 Berling Capital myi osakkeensa muille osakkaille, käytännössä yhtiön johdolle, jolta ne oli vuonna 2005 ostettu. Loppuosan osakkeista omisti myös vuosina 2005–2011 yhtiön toimiva johto.[4][5]
Air Finland perustettiin kesäkuussa 2002. Yhtiön takana oli kahdeksan yksityishenkilöä. Aloitusvaiheen yksi päärahoittajista oli Espoo Bluesin pääomistaja Jussi Salonoja.[8] Helmikuussa 2002 ansiolentolupahakemuksen oli jättänyt myös Finnairin entisten lentäjien Matti Hiltusen ja Kalevi Halosen Flying Finn Airways Oy. Air Finlandin lentäjät työskentelivät SAS:n hallinnoiman Air Botnian palveluksessa.[9] Salonojan lisäksi yhtiön osakkaana oli muun muassa toimistoelektroniikkayhtiö Telecenterin osuuden myynnistä rikastunut Arto Boman.[10]
Vuosi 2003
Koska yhtiön ansiolentolupa oli vielä Ilmailulaitoksen käsittelyssä, Air Finland aloitti lentotoimintansa 30. maaliskuuta 2003 espanjalaiselta LTE International Airways -tilauslentoyhtiöltä vuokratulla lentokoneella. Neitsytlento myöhästyi aikataulu- ja teknisten ongelmien vuoksi lopulta yli vuorokaudella.[11] Yhtiön ensimmäinen kone oli ollut Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottamassa helmikuusta lähtien[12], joten Air Finland pystyi aloittamaan liikenteen omalla koneellaan heti luvan saatuaan 3. huhtikuuta 2003.[13]
Yhtiön keskeinen toiminta-ajatus oli tilauslentojen myynti matkatoimistoille, ja vaikka yhtiöllä olikin pieniä vaikeuksia lentotoiminnan käynnistyksessä, yhteistyö matkatoimistojen kanssa alkoi hyvin. Muun muassa Suomen toiseksi suurin matkanjärjestäjä Finnmatkat teki yhtiön kanssa sopimuksen lennoista Gran Canarialle jo ennen lentojen aloittamista maaliskuussa 2003.[14]
Air Finlandin ennusteet liiketoiminnan kehittymisestä ylittyivät selvästi ensimmäisen toimintavuoden aikana, yhtiön myynti kasvoi ja parhaimpina kuukausina myynti kaksinkertaistui edellisen kuukauden luvuista. Yhtiö vastaanottikin kasvua tehostamaan toisen lentokoneensa syyskuussa 2003.[15] Ensimmäiselle toimintavuodelle asetettu tavoite 50 000 matkustajasta rikkoutui alle seitsemässä kuukaudessa, ja yhtiö teki päätöksen kolmannen koneen tilaamisesta joulukuussa 2003.[16]
Vuosi 2004
Kolmas kone luovutettiin Air Finlandille hieman ennen juhannusta 2004 ja sen seurauksena yhtiön kyky lentää useampiin kohteisiin kasvoi entisestään. Yhtiö oli jo vuoden edellä alkuperäisistä tavoitteistaan ja samalle vuodelle alun perin asetettu 100 000 matkustajan tavoite oli nostettu kaksinkertaiseksi.[17] Yhtiö pärjäsi selvästi paremmin kuin halpalentokilpailijansa, kuten Söder Airlines ja Flying Finn.[18]
Syyskuussa 2004 uutisoitiin, että Jussi Salonoja järjesteli omistusosuutensa mElement Oy:ssä, Blues Hockeyssa, LänsiAuto Arenassa ja Air Finlandissa omistamaansa JOY Capitaliin.[19] Yhtiö lensi Thaimaahan tekemiensä reittilentojen lisäksi neljä evakuointilentoa Phuketista Suomeen vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen jälkeen, kun suomalaiset matkatoimistot evakuoivat eloonjääneitä suomalaisia asiakkaitaan. Air Finland tarjosi kapasiteettiaan myös ulkoasiainministeriön käyttöön, mutta Finnair kuljetti kuitenkin valtaosan vajaasta 3 000 Suomeen evakuoidusta matkustajasta.[20][21] Kaikkiaan yhtiön koneilla matkusti 311 000 matkustajaa vuoden 2004 aikana.[22]
Vuosi 2005
Air Finlandin perustamisesta lähtien valtaosan (50,4 %) yhtiön osakkeista omisti sijoittaja Jussi Salonoja omistamansa JOY Capital -sijoitusyhtiön kautta[23], mutta toimiva johto osti aiemmin omistamiensa runsaan 40 prosentin lisäksi loput yhtiön osakekannasta heinäkuussa 2005.[24] Muutoksen jälkeen yhtiön enemmistön omisti toimitusjohtaja Mika Helenius, muiden omistajien ollessa yhtiön talous- ja rahoitusjohtaja Harri Näivö, lentotoiminnanjohtaja Lauri Komi, maapalvelujohtaja Jussi Kivelä ja pääohjaaja Anssi Kivelä.[25] Yhtiö päätti kesällä 2005 keskittyä entistä enemmän matkatoimistojen tilauslentoihin, ja suoraan matkustajille myytävää reittiliikennettä supistettiin. Kasvu jatkui vahvana, yhtiön nettotulos nousi positiiviseksi 1,1 miljoonaan euroon ja kuljetettujen matkustajien määrä 404 000:een.[26]
Vuosi 2006
Vuonna 2006 Air Finland ja tanskalainen halpalentoyhtiö Sterling Airlines solmivat niin sanotun code sharing -sopimuksen, jonka mukaan Air Finland myi osan kesällä 2006 lennettyjen Málagan lentojen istuinpaikoista Sterlingille ja lennot lennettiin molempien yhtiöiden tunnuksilla.[27] Yhtiön matkustajista jo noin 80 prosenttia tuli matkatoimistojen kautta, kun aiempina vuosina luku oli 60 prosentin tienoilla. Vuonna 2006 yhtiö kuljetti noin 400 000 matkustajaa ja sen liikevaihto oli noin 50 miljoonaa euroa ja nettotulos 3,5 miljoonaa euroa.[28][29]
Vuodet 2007–2009
Air Finland oli vuonna 2007 julkisuudessa, kun se irtisanoi lentoemännän, stuertin ja perämiehen, jotka olivat vastoin yhtiön sääntöjä nauttineet alkoholia 12 tuntia ennen heidän seuraavan päivän varallaoloaan.[30]
Vuonna 2008 yhtiön omisti 55 prosentin osuudella Mandatumin entinen pankkiiriliike ja Taaleritehtaan osakas Esa Karppinen Berling Capital –sijoitusyhtiön kautta. Air Finlandin ja Blue1:n lentäjien työehtosopimus päättyi vuodenvaihteessa 2007–2008. Blue1 pääsi sopimukseen, mutta Air Finlandin lentäjien työehtosopimusneuvottelut ajautuivat niin sanottuun listalakkoon maaliskuussa 2008. Lakko todettiin Työtuomioistuimessa laittomaksi ja Akavan Erityisalat tuomittiin hyvityssakkoon. Lopulta sopimukseen päästiin huhtikuussa 2008 ja lentäjät saivat maaliskuulle 2011 kestävällä sopimuskaudelle noin 22 prosentin palkankorotuksen.[31] Samoja korotuksia ajoivat myös myöhemmin Finnairin lentäjät. Marraskuussa Air Finland suunnitteli suuria supistuksia talvikauden 2009 toimintaansa, ja kaksi Boeing 757 –koneista pantiin seisontaan.[32] Syksyllä 2009 yhtiö joutui irtisanomaan kuusi lentäjää ja lomauttamaan 73 työntekijää. Vaikka Air Finlandin toiminta oli supistunut vuodesta 2007 kolmanneksen, liikevaihto oli vuonna 2009 noin 40 miljoonaa ja liikevoitto runsaat kaksi miljoonaa euroa.[33]
Vuosi 2010
Tammikuussa 2010 Air Finland aloitti omien valmismatkojen myynnin. Yhtiöllä meni kohtuullisesti, ja kerrottiin, että edellisen seitsemän toimintavuotensa aikana se oli tuottanut omistajilleen osinkoja yhteensä kolme miljoonaa euroa.[34]
Air Finlandin kone OH-AFI operoi elokuuhun 2010 saakka Suomesta lähtevää liikennettä. OH-AFJ oli sijoitettuna Englantiin, minne se siirrettiin wet lease -sopimuksen johdosta operoimaan lentoja EasyJetin väreissä.[35] OH-AFK oli sijoitettuna Kööpenhaminaan, mistä se lensi pääosin Air Greenlandin lento-ohjelmaa. Elokuussa yhtiö laajensi aiempaa wet lease -sopimusta EasyJetin kanssa, jolloin myös OH-AFI siirrettiin Gatwickin lentoasemalle Lontooseen.[36] Osan yhtiön Helsingistä lähtevästä liikenteestä hoiti elokuussa 2010 turkkilainen charter-yhtiö Turkuaz Airlines.[37]
Kesäkuussa 2010 uutisoitiin, että Air Finland oli lennättänyt irakilaisia turvapaikanhakijoita Euroopasta Bagdadiin tilanteessa, jossa YK:n pakolaisviranomaiset ja Amnesty International vastustivat pakkopalautuksia.[38]
Vuosien 2010–2011 vaihteessa yrityksen liikevaihto oli kasvanut kolmanneksen edellisestä vuodesta 53 miljoonaan euroon, henkilökuntaa oli 190 ja liikevoittoprosentti oli 2,2 prosenttia. Tilikausi 2010 oli 322 000 euroa voitollinen.[39]
Vuodet 2011–2012
OH-AFK poistui Air Finlandin laivastosta leasingsopimuksen päättymisen myötä keväällä 2011,[40] ja tilalle vuokrattiin Allegiant Airilta OH-AFL.[41] Kesäkaudeksi kone siirrettiin Englantiin operoimaan tilauslentoliikennettä. Karppinen erosi Air Finlandin hallituksesta joulukuussa 2011. Kesäkuussa 2012 uutisoitiin, että sijoittaja Esa Karppisen ja hänen lastensa omistama Berling Capital oli luopunut Air Finlandista ennen konkurssia.[42] Helmikuussa 2012 yhtiö vastaanotti neljännen Boeing 757-200 -koneen rekisteritunnuksella OH-AFM.[43] Vuokrattu OH-AFL palautettiin Allegiant Airille huhtikuussa.[41]
Konkurssi ja rikostutkinta
26. kesäkuuta 2012 yhtiö tiedotti kotisivuillaan toiminnan lopettamisesta: ”Oy Air Finland Ltd on lopettanut toimintansa ja jättää konkurssihakemuksen. Kaikki Air Finlandin lennot 26. kesäkuuta 2012 lähtien on peruttu. Olemme syvästi pahoillamme asiakkaille tästä aiheutuvasta harmista.” Toimitusjohtaja Mika Heleniuksen mukaan korkea polttoaineen hinta ja markkinoiden ylikapasiteetti osoittautuivat yhtiölle liian raskaaksi.[44]
Huhtikuussa 2014 konkurssipesästä käynnistyi talousrikostutkinta, jossa rikosnimikkeinä ovat valmismatkaliikerikos, törkeä kirjanpitorikos ja törkeä velallisen epärehellisyys.[45] Tutkinnan päätteeksi lokakuussa 2015 syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen. Sen mukaan todennäköisiä syitä epäiltyjen syyllisyyden tueksi ei ollut.[46]
Laivasto
Air Finland lensi viidellä Boeing 757-200 -lentokoneella, jotka ovat valmistuneet 1990-luvun alkupuolella.[47] Konetyyppi on varsin yleisesti käytetty ja eräs maailman luotettavimmista: 1 050 rakennetusta koneesta[48] vain kuusi on tuhoutunut onnettomuuksissa ja kaksi kaappauksissa.[49] Valtaosa Finnairin lomalennoista lennettiin samalla konetyypillä, joskin uudemmilla koneilla.[50]
Huhtikuussa 2004 Air Finlandin käyttöön tullut Boeing 757-200 (OH-AFK) poistui laivastosta maaliskuussa 2011.[40] Maaliskuussa 2011 Allegiant Airilta vuokrattu Boeing 757-200 (OH-AFL) palautettiin huhtikuussa 2012.[41]
Kohteet
Reittikohteet Helsingistä (kesäkausi 2012)
Kesäkaudella 2012 Air Finland lensi reittilentoja Helsingistä yhdeksään kohteeseen.[51]
Kesäkaudella 2011 Air Finlandilla oli 11 tilauslentokohdetta, joihin se lennätti Air Finland Holidaysin lisäksi Finnmatkojen, Tjäreborgin, Apollomatkojen ja Lomamatkojen asiakkaita.[52]