PROFILPELAJAR.COM

Äkräs on Mikael Agricolan ensimmäisenä mainitsema karjalaisten monipuolinen sadon ja kasvillisuuden haltija.

Agricolan Dauidin Psalttarin "epäjumalien" luettelossa vuodelta 1551 sanotaan: Egres loi herneet, pavut ja nauriit sekä antoi kaalit, pellavat ja hamput:

Egres hernet Pawudh Naurit loi / Caalit Linat ia Hamput edestoi

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Egres antoi pellavia, papuja ja nauriita:

Egres lina, fabas, rapasque pigra ferit^[1]

Vaikka Agricola mainitseekin Äkrään nimenomaan karjalaisten jumalien joukossa, on se tunnettu ilmeisesti myös Länsi-Suomessa muodossa Äyräs.^[2]^[3]

Kansanperinne

Myöhemmässä kansanperinteessä Äkräs esiintyy erityisesti nauriiden suojelijana. Itä-Karjalan Vuokkiniemellä Vuonnisen kylässä on nakriita eli nauriita kylvettäessä sanottu:

Pyhä Äkrässie, kasvattele

osalla olomattomien,

varalla viljasien da vaivasien

da varkahien varalla!

Kasvattele kallellah,

syvi syrjälläh,

lomatusta loukuttele

ylitse katehen mielen,

hyvänsuovan mieltä myöten,

pahansuovan päitse mielen!^[4]

Kylvön jälkeen saatettiin naurismaalle heittää Kontokissa lakkia tai kuppia ja samalla rukoilla:

Pyhä Ägräs, Ägrässei,

Anna tämän kupin

Kokosii nakrehii!^[5]

Amerikasta peräisin olevan perunan korvattua myöhemmin nauriin Äkrästä alettiin pitää myös perunoiden suojelijana. Salmissa nimitettiin Ägröi-kuninkaaksi suurta perunaa, johon oli kasvanut yhteen pari kolme pienempää perunaa.^[6]

Kaksoisnaurista, kaksoisperunaa tai muuten erikoista naurista tai perunaa on Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa kutsuttu nimillä äkräs, äkröi ja pyhä-äkräs.^[7] Tällaisten yhteenkasvaneiden juuresten löytämisen uskottiin merkitsevän menestystä tai hedelmällisyyttä, kuten kaksosia.

Pellon Äkrääksi kutsuttiin Polvijärvellä uhripuuta, jolle uhrattiin sadosta. Paltamossa pellon Äkräälle tehtiin kylvöleipä.^[2]

Pellon vartija

Viljo Alanen näkee Äkrään sadon antajan lisäksi pellon vartijana, joka vartioi satoa, mutta myös vaati uhreja. Äkräs on tarkoittanut joillain paikkakunnilla suuruuttaan haljennutta naurista - Korpilahdella ja Hämeessä on tällaisista nauriista sanottu, että se on huutanut varkaan perään niin lujaa että on haljennut. Hämeessä on Alasen mukaan sanottu sananpartena, että joku "huutaa kuin äyräsperkele". Janakkalassa haljenneen nauriin sanottiin haljenneen naurettuaan epäonnistunutta varkausyritystä. Alasen mielestä varkaan perään huutavalla Äkräällä on siis maan haltijaa ja rajanhaltijaa muistuttavia ominaisuuksia^[2] - rajanhaltija nimenomaan huutaa, kun sen vartioimaa rajaa loukataan.^[8]

Loitsuissa

Äyräs esiintyy joissain loitsuissa, kuten tässä pyhäjokelaisessa kivensynty-loitsussa. Tässäkin yhteydessä mainitaan pelto.

Kivi on kimmon, kammon poika,

Maan muna, pellon kakkara,

Äyräs-ämmän kämmenpää.^[3]

Erisnimenä

Uno Harva huomauttaa, että Ägräs esiintyi Itä-Suomessa sukunimenä eri johdannaisineen - kirkonkirkoissa esiintyvät muun muassa nimet Ägräs, Ägrämöinen, Ägrein, Äyreinen ja Egreilinen. Menetetyssä Karjalassa oli myös Äyräpään kunta.^[6]

Nimi ja alkuperä

Koska Äkrään nimeen liittyy hyvin usein epiteetti "pyhä", tutkijat ovat olettaneet että Äkrään taustalla olisi kristillinen pyhimys. Kaarle Krohn oletti että kysymyksessä olisi Pyhä Gregorius, jonka nimi Agricolan Rukouskirjassa tavataan muodossa Pyhä Greus. Martti Haavion teorian mukaan Pyhä Äkräs juontuisi ilmaisusta Pyhä Kros eli siis Pyhä Risti.^[9]

Uno Harva näkee Äkräässä yhteyksiä Jumisiin, latvialaiseen sadon ja hedelmällisyyden jumalaan, jota kuvastaa yhteenkasvanut kaksoistähkä, jumalallinen kaksonen. Harva kertoo, että Poverja Gavrilovin mukaan ainakin myös suomensukuiset votjakit eli udmurtit ovat kunnioittaneet yhteenkasvaneita kaksoistähkiä ja uskoneet niiden tuovan runsautta. ^[10] Samanlaisia uskomuksia on Harvan mukaan ollut monilla muillakin kansoilla.^[6]

Viljo Alanen pitää Äkrään (jonka länsisuomalainen muoto on siis Äyräs) etymologiana sanaa "äyräs", "pellon äyräs". Äyräs ja rantatörmä ovat usein merkinneet myös pellon rajaa, joka liittyisi Äkräsin ominaisuuksiin pellon vartijana.^[2]

Lähteet

↑ Muut suomalaisten jumalien esittelyt. (Arkistoitu – Internet Archive) Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948 WSOY.
↑ ^a ^b ^c ^d Alanen, Viljo: Äyräs-Ägräs. (Arkistoitu – Internet Archive)Satakunta. Kotiseutututkimuksia XI. Satakuntalainen Osakunta. Vammala 1939. Tyrvään kirjapaino Oy.
↑ ^a ^b SKVR XII1 3860.
↑ SKVR I4, 1769 (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ SKVR I4, 1768
↑ ^a ^b ^c Satoisuuden jumala. (Arkistoitu – Internet Archive) Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948 WSOY.
↑ SKS: Suomen sanojen alkuperä (2000)
↑ Otavan iso tietosanakirja. Osa 7, palsta 187 "Rajanhaltija." Helsinki: Otava, 1964.
↑ Martti Haavio: Karjalan jumalat. 1959.
↑ Gavrilov, Poverja, obrjady i obytsai votjakov Mamadysskago ujezda, Urjas-utsinskago prihoda, Trudy IV Arheol. Sezda II, 1891