Yleensä vetehinen käsitetään pahaksi olennoksi, toisinaan taas hyväksi. Vetehinen oli luultavasti veden väkeä. Vetehinen saattoi olla hukkuneen sielu, joka pyrki houkuttelemaan eläviä hukkumaan. Se saattoi nousta maallekin ja tulla houkuttelemaan maan asukkaita veteen. Näissä suhteissa vetehinen muistuttaa näkkiä ja saattaa Suomessa olla vierasperäisen näkki-hahmon kotoinen edeltäjä.
Erään kansantarinan mukaan vetehinen ahdisteli järvellä kalamiehiä. Se seurasi venettä pitkään ja tarttui lopulta kiinni sen laitaan, jolloin veneessä olleet miehet iskivät kirveellä vetehisen käden irti. Vetehinen lupasi jättää ihmiset rauhaan, jos saisi kätensä takaisin. Niin tapahtui, eikä vetehinen sen jälkeen ole noussut syvyyksistä ihmisiä häiritsemään.[1]
Vetehinen ei kuitenkaan aina ole paha. Eräissä loitsuperinteissä vetehiseen vedotaan paremman kalansaaliin toivossa, ja häntä kutsutaan Karjalan kala-Jumalaksi.[2] Ihmisten kerrotaan myös saaneen kiinni vetehisen lehmiä, erityisen hyviä lypsylehmiä.[3]
Erään käsityksen mukaan vetehinen on merenneidon miespuolinen vastine. Tällöin vetehinen kuvataan komeana ja lihaksikkaana miehenä, jolla alkaa navan alapuolelta pyrstö. Pyrstö on leveämpi kuin merenneidolla.lähde?
Vastaavia hahmoja muissa mytologioissa
Vetehishevonen on muun muassa irlantilaisilla, skoteilla ja ruotsalaisilla ihmisiä syvyyksiin houkutteleva hevonen.
Vodjanoi (ven.Водяной) on slaavilaisen kansanperinteen miespuolinen veden henki, joka voi esiintyä hyvin monenlaisissa hahmoissa. Hänen sanotaan asuvan vedenpyörteessä tai vedenalaisessa palatsissa, joka on täynnä uponneista laivoista peräisin olevia aarteita. Vodjanoin sanotaan esiintyvän vanhan miehen hahmossa, jolla on vihertävä, lian peittämä parta. Hänen uskotaan aiheuttavan hukkumisia: hukkuneet hän vie veden alle palvelijoikseen. Kalastajilla on ollut tapana uhrata vodjanoille tupakkaa hyvän kalaonnen saadakseen. Vodjanoita voi lepytellä myös uhraamalla hänelle voita tai ensimmäisen saaliiksi saadun kalan. Vodjanoi on mylläreiden, mehiläistenkasvattajien ja kalastajien suojelushenki.
↑Hjelt, Marjut & Nuutinen, Christer (kuvitus): Veden valtiaat: totta & tarua, s. 63. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-316-6
