René-Charles ”Zino” Francescatti (9. elokuuta 1902 Marseille – 17. syyskuuta 1991 La Ciotat) oli ranskalainen viulisti. Hän tuli tunnetuksi lyyrisestä esitystavastaan ja oman aikansa viulumusiikin tulkinnoistaan esimerkiksi Darius Milhaud’lta, Leonard Bernsteinilta ja Karol Szymanowskilta.^[1]

Francescatti oli italialaistaustainen. Hänen molemmat vanhempansa soittivat viulua, ja hänen isänsä oli aikoinaan ollut Niccolò Paganinin oppilas.^[2] Francescatti aloitti viulunsoiton opiskelun 3-vuotiaana. Hän teki debyyttinsä 5-vuotiaana ja esiintyi solistina Ludwig van Beethovenin viulukonserton esityksessä jo 10-vuotiaana.^[1] Francescatti teki virallisen Pariisin-debyyttinsä vuonna 1925 esiintymällä solistina Paganinin viulukonserton nro 1 tulkinnassa. Saavuttuaan Pariisiin vuonna 1924 hän myös perusti duon Maurice Ravelin kanssa.^[2] Francescatti esiintyi vuodesta 1928 lähtien laajalti Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Yhdysvalloissa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1939 New Yorkin filharmonikkojen kanssa.^[1] Tuolloinkin hän tulkitsi Paganinin ensimmäisen viulukonserton.^[2]

Myöhemmällä urallaan Francescatti kiersi Robert Casadesusin kanssa. Kaksikko muun muassa levytti yhdessä kaikki Ludwig van Beethovenin viulusonaatit. Lisäksi Francescatti teki muun muassa Beethovenin viulukonserton levytyksen Bruno Walterin johtaman Columbia Symphony Orchestran solistina. Vaikka Francescatti asui New Yorkissa, hän palasi usein Ranskaan esiintymään ja opettamaan. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1976 hän asettui pysyvästi Ranskaan ja myi arvokkaan Stradivarius-viulunsa Salvatore Accardolle. Vuonna 1987 Francescatti perusti opetussäätiön ja Aix-en-Provencessa pidettävän viulukilpailun.^[2]