Niccolò Paganini sävelsi ensimmäisen viulukonserttonsa (op. 6, MS 21) vuosina 1815–1816. Teosta pidettiin aikanaan teknisesti erittäin vaativana. Se on alun perin Es-duurissa, mutta nykyisin se transponoidaan tavallisesti D-duuriin. Musiikissa on hyödynnetty näyttäviä tekniikoita, kuten vasemman käden pizzicatoja ja laajoja arpeggioita. Teoksessa on vaikutteita Gioacchino Rossinin oopperoiden musiikillisesta kielestä. Nuotit julkaistiin vasta vuonna 1851 Paganinin jo kuoltua.[1]
Teos koostuu kolmesta osasta:
- Allegro maestoso – Tempo giusto
- Adagio
- Rondo: Allegro spirituoso – Un poco più presto
Lähteet
Aiheesta muualla