Yrjö Raikas

Yrjö Ilmari Raikas (ent. Durchman[1]; 26. toukokuuta 1888 Rapukoski, Viipurin maalaiskunta – 10. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen 1930- ja 1940-luvuilla vaikuttanut äärioikeistolainen poliitikko.

Elämä

Raikas pääsi ylioppilaaksi 1908, suoritti agronomitutkinnon 1913 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914.[2]

Raikas oli sahanhoitajana Rapukoskella 1913–1917, Viipurin läänin maanviljelysseuran vt. sihteerinä 1919 sekä vuodesta 1921 Rehu- ja siemenliike Bruun & Raikkaan toisena johtajana ja Maatalouskeskus Oy:n toimitusjohtajana. Hän toimi lisäksi maatalousaineiden opettajana Viipurin reaali- ja maanviljelyslyseossa 1920–1925.[2]

1930-luvun lopulla Raikas oli työssä Maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa.[2]

Alun perin Raikas oli toiminut yrittäjänä mutta hänen yrityksensä oli tehnyt konkurssin 1930-luvun alun lamavuosina. Sisällissodan aikana vuonna 1918 Raikas taisteli valkoisten puolella Karjalan kaartin rykmentin III pataljoonan 2. komppanian päällikkönä [3] varavänrikkinä ja haavoittui Näätälässä 2. maaliskuuta 1918. Raikkaalle myönnettiin ”osoitetusta kylmäverisyydestä ja rohkeudesta taistelussa” 4. lk:n Vapaudenristi.[4] Raikas kuului Vapaussodan Invaliidien Liiton johtokuntaan.[5]

Poliittinen toiminta

Raikas toimi 1930-luvulla pitkään yhteistyössä Arvi Kalstan kanssa. Hän johti Kalstan perustamaa Suomen Kansan Järjestö (SKJ) nimistä kansallisosialistista puoluetta sen jälkeen kun Kalsta itse siirtyi keväällä 1936 Rovaniemelle Hotelli Pohjanhovin johtajaksi. Jo aiemmin Raikas oli toiminut Suomen Kansan Järjestön julkaiseman Hakaristi-lehden päätoimittajana. Puolue hajosi kuitenkin pian keskenään kilpaileviin ryhmiin ja Raikas perusti sitten omien kannattajiensa kanssa 1936 Suomen Työrintama -puolueen. Suomen Työrintaman toiminta päättyi 1939 ja Raikas liittyi sitten 1940 politiikkaan palanneen Arvi Kalstan perustamaan Kansallissosialistien Järjestöön ja kuului tämän puolueen puoluehallitukseen. Raikas toimi myös uuden puolueen julkaiseman lehden Kansallissosialistin päätoimittajana.

Kansallissosialistien Järjestö hajosi vuoden 1941 lopulla kun Kalstaa passiivisuudesta syyttänyt Raikas lähti kannattajineen puolueesta perustaakseen uuden Suomen Kansallissosialistit (SKS) -järjestön. Raikkaan toimittama Kansallissosialisti-lehti siirtyi myös uuden puolueen äänenkannattajaksi. Vuonna 1942 Raikkaan puolueeseen kuului noin 1 500 jäsentä joista kuitenkin vain pieni osa oli aktiivisia. Puolueella oli myös naisjärjestö (SKS-Naiset) ja nuoriso-osasto (SKS-Nuoriso). Kansallissosialisti-lehdellä oli 1943 noin 5 000 tilaajaa. Lokakuussa 1943 Yrjö Raikas maksoi Teo Snellmanin toimittaman Vapaa Suomi-lehden velat. Samalla Vapaan Suomen ja SKS:n Kansallissosialisti-lehden voimat yhdistettiin.

Kansallissosialistien Järjestö toimi syyskuuhun 1944 saakka jolloin se lakkautettiin Suomen ja Neuvostoliiton solmiman välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla. Raikas pidätettiin samalla yhdessä muutamien muiden suomalaisten kansallissosialistien kanssa ja hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen maaseudulle.

Teoksia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ xxxxxx. Suomalainen Wirallinen Lehti, 16.09.1908, nro 214, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2018.
  2. ↑ a b c Yrjö Raikas 50-vuotias, Maatalous, 01.05.1938, nro 5, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. ↑ Karjala Vapaussodassa II, Komonen Antti,1934, s.60.
  4. ↑ xxxxxx. Suomen tasavallan joukkojen ylipäällikön päiväkäsky, 01.01.1918, nro null, s. 167. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.11.2018.
  5. ↑ Vapaussodan Invaliidien Liitto kokoontui tiistaina Helsingissä vuosikokoukseen. Laatokka, 20.02.1930, nro 20, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2018.