Viipurin maalaiskunta Viborgs landskommun
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Viipurin kihlakunta
Kuntanumero	930
Perustettu [1]	1869
Lakkautettu	1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	613,93 km²  [2] (12.3.1940)
– maa	585,89 km²
– sisävesi	28,04 km²
Väkiluku	19 842  [3] (31.12.1939)
– väestötiheys	33,9 as./km²
Infobox OK

Viipurin maalaiskunta (ruots. Viborgs landskommun) on Viipurin läänissä sijainnut entinen Suomen kunta, jonka alue nykyisin kuuluu Venäjälle. Viipurin maalaiskunta ympäröi Viipurin kaupunkia ja Viipurinlahden pohjukkaa. Kunta rajoittui lännessä Säkkijärveen, Vahvialaan ja Nuijamaahan, pohjoisessa Jääskeen ja Antreaan, idässä Heinjokeen ja Kuolemajärveen sekä etelässä Johannekseen ja Viipurille kuuluneeseen Uuraaseen. Viipurin maalaiskunnassa oli myös Ihantalan kirkonkylä, jossa kuuluisat taistelut käytiin.

Viipurin pitäjä lienee muodostunut Torgils Knuutinpojan ristiretken ja Viipurin linnan perustamisen jälkeen vuonna 1293. Ensimmäinen kirjallinen maininta Viipurin pitäjästä on vuodelta 1347, Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan verotusta koskevassa käskykirjeessä.^[4] Viipurin pitäjä oli pinta-alaltaan laaja, käsittäen koko myöhemmän Rannan kihlakunnan alueen. Siitä erotettiin aikojen kuluessa linnan eli Siikaniemen seurakunta (joka oli olemassa ainakin vuosina 1542–1710), Säkkijärvi, Koivisto, Johannes, osia Nuijamaasta ja Vahvialasta sekä kaupungin eri seurakunnat.

Viipurin maalaiskunnassa sijaitsi useita viipurilaisten kauppiassukujen hallitsemia kartanoita.^[1] Nykyään niistä ovat olemassa ainoastaan Monrepos ja Kiiskilän kartano.

Ahokas, Alasommee, Alasäiniö, Haankylä (myös Haka), Hapenensaari, Hämäläinen, Ihantala, Juustila (myös Juustilanjoki), Jyrkilä, Järvelä, Kaipola, Karppila, Kaukola, Kiiskilä, Kilpeenjoki, Kilpeenjoki–Sydänmaa, Kilpeenjoki–Vakkila, Konkkala, Korpelanautio, Kurikkala, Kähäri, Kärki, Kärstilä, Lahti, Lavola, Leppälä, Lihaniemi, Lyykylänjärvi, Mannikkala, Mälkki, Naulasaari, Nikoskela, Nuoraa, Näätälä, Pakkainen, Parkaus, Perojoensuu, Pien-Merijoki, Pietilä, Pihkala, Piispansaari, Porkansaari, Rapattila, Rasalahti, Repola–Lyykylä, Repola–Tervajoki, Rikkola, Ryysylä, Rääsiälä, Saarela, Samola, Savolainen, Suur-Merijoki, Suurpero, Tali, Terävälä, Tikkala, Tirhiä, Uskila, Uusikartano, Vahvaniemi, Vatikivi, Ventelä, Ykspää, Ylivesi, Yläsommee, Yläsäiniö ^{[1] [5]}

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 27 koulupiiriin.^[6]

Kun Viipurin maalaiskunta muun luovutetun Karjalan kanssa valloitettiin takaisin jatkosodan alussa ja palautettiin muun Suomen yhteyteen, paluumuutto alkoi myös Viipurin maalaiskunnan alueelle. Vuoden 1941 loppuun mennessä Viipurin maalaiskunnan alueelle oli palannut 2 047 asukasta. Vuodet 1942 ja 1943 olivat vilkkaita paluumuuton vuosia ja vuoden 1943 lopulla palanneita oli jo 10 870.^[8] Paluumuutto jatkui edelleen 1944, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vuoksi suurin osa Viipurin maalaiskunnasta evakuoitiin kesäkuun 16.–17. päivinä.^[9]

Viipurin maalaiskunnan väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin Uudenmaan kuntiin: Hyvinkään mlk, Lohjan mlk, Nurmijärvi, Tuusula ja Vihti. ^[10]

• Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.

• Johan Ståhl, Wilhelm Ögård: Mogenpörtboken Del 1 : Moöns sång : Wilhelm Ögårds liv och dikter ; Släkten Ögårds rötter, Pyttis 2002, ISBN 952-91-4894-1, sivut 17-25 (Äikään kartano)
• Äikään kartano Kilpeenjoen kylässä 1902-1910 (ruotsiksi)