X-komitea oli työryhmä, jonka tehtävänä oli tutkia suomalaisten entisten kaukopartiomiesten osuutta Norjan ja NATO:n Neuvostoliittoon kohdistamassa vakoilussa 1950-luvulla. Kun Yhdysvaltain ja Norjan värväämiä suomalaisia vakoilijoita jäi kiinni Neuvostoliitossa ja kertoi olevansa Puolustusvoimien Yleisesikunnan lähettämiä, Neuvostoliitto valitti syksyllä 1951 asiasta ulkoministeri Sakari Tuomiojalle ja vaati toiminnan lopettamista.[1] Kekkonen oli asiasta yhteydessä presidentti Juho Kusti Paasikiveen 17. lokakuuta alkaen. Komitean puheenjohtajaksi sisäministeri V. J. Sukselainen määräsi professori Kustaa Vilkunan. Muita jäseniä olivat poliisineuvos Armas Alhava, ylipoliisipäällikkö Urho Kiukas ja everstiluutnantti Kalle Lehmus.[2] Ryhmän jäsenistä Alhava, Kiukas ja Vilkuna olivat läheisessä yhteydessä Kekkoseen, sosialidemokraatti Lehmus puolestaan puolustusministeri Emil Skogiin.[3]
Komitean selvityskohteet määriteltiin seuraavasti[4]:
- Suomen alueeseen ja sen oloihin kohdistuva teollisuus-, liikenne- ja sotilasvakoilu, joka vaarantaa valtakunnan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta.
- Hankkeet ja valmistelut, jotka saattavat vahingoittaa Suomen suhteita joihinkin ulkovaltoihin, lähinnä sen naapureihin.
- Suomen alueella tapahtuva, ulkovaltoihin kohdistuva vakoilutoiminta salaisine tiedotus- ym. yhteyksineen.
- Suomen alueen kautta ulkovaltoihin kohdistuva vakoilu- ja tiedustelutoiminta (Suomesta ehkä lähetettävät asiamiehet ja tiedustelijat).
- Mahdolliset muut, valtakunnan turvallisuutta vaarantavat ilmiöt.
Työryhmän jäseniä matkusti esimerkiksi keväällä 1952 selvittämään asiaa NATO:n ja jäsenmaiden edustajien kanssa Tukholmassa, Bernissä, Zürichissä, Pariisissa ja Hampurissa. Kontakteja järjesteli ainakin entinen Suomen tiedustelupäällikkö Aladár Paasonen. Eräät tutkijat ovat esittäneet, että komitean työn tuloksena itse asiassa syntyikin Suomen kannalta hyödyllisiä yhteyksiä länsitiedusteluun.[5] Neuvostoliittolainen loikkari Grigori Pavlov paljasti Neuvostoliiton tiedustelun saaneen ennakkovaroituksia saapuvista vakoilijoista.[6] Joulukuussa 1961 länteen loikanneen Anatoli Golitsynin mukaan Norjan sotilastiedustelun sisällä oli Neuvostoliitolla toiminnasta perillä oleva tietolähde.[7]
Komitean toiminta on ilmeisesti päättynyt heinäkuussa 1952.[5]
Lähteet
- Lehmus, Jussi & Lehtinen, Lasse: Salaista sotaa: Mannerheimin demari Kalle Lehmus. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-111-8
- Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
- Virta, Mikko: Operaatio Kekkonen: Lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42805-3
Viitteet
- ↑ Virta 2022, 116
- ↑ Pohjonen 2000, 245
- ↑ Virta 2022, 116-117
- ↑ Lehmus & Lehtinen 2021, 233
- ↑ a b Lehmus & Lehtinen 2021, 233
- ↑ Pohjonen 2000, 266
- ↑ Virta 2022, 118
Kirjallisuutta
- Herlin, Ilkka: Kivijalasta harjahirteen: Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-10141-2