Krivulin kuvasi runoissaan ja esseissään erityisesti Pietaria.[3] Hänen runoutensa on persoonallinen yhdistelmä intellektuaalisuutta, henkisyyttä, estetismiä ja asketismia ja se esittää ajan moniulotteisena entiteettinä, joka on temporaalinen, spatiaalinen ja ihmisyhteisön ja kulttuurin sosiaalista kehitystä.[4]
Runoilijantyönsä ohella Krivulin otti laajasti kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten sananvapauteen, Neuvostoliiton historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriin sekä Venäjällä tehtyihin poliitikkojen murhiin.[7][8][6]
Suomennetut teokset
Runoja (suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin, Jukka Mallinen), Pohjoinen, 1994