Perustuslain mukaan Vietnamin korkeinta valtaa pitää hallussaan 498-jäseninen Kansalliskokous. Se tapaa kaksi kertaa vuodessa, ja se nimittää presidentin, pääministerin, hallituksen, korkeimman oikeuden tuomarit. Valtaa Vietnamissa valvoo kuitenkin kommunistinen puolue, jonka keskuskomitea nimittää viiden vuoden välein puoluekokouksessaan politbyroon.[1] Politbyroo määrittelee Vietnamin yhteiskunnalliset ja taloudelliset tavoitteet sekä kommunistisen puolueen poliittisen suunnan.[2]
Vietnamin presidentin rooli on lähinnä seremoniallinen, ja hänellä on vähemmän valtaa kuin kommunistisen puolueen johtajalla. Vietnamin kommunistinen järjestelmä poikkeaa Euroopassa ennen 1990-lukua käytetyistä järjestelmistä, sillä maassa on presidentti, pääministeri ja puoluejohtaja erikseen. Euroopassa puoluejohtajalla oli usein lisäksi joko presidentin tai pääministerin virka.[3] Pääministeri johtaa hallitusta, johon kuuluu viisi apulaispääministeriä ja 22 ministeriöstöä.[4] Vietnamin nykyinen perustuslaki on vuodelta 1992, ja se on maan neljäs.[5]
Vietnamissa on yleinen äänioikeus kaikilla 18 vuotta täyttäneillä. Kansalliskokouksen vaalit järjestetään viiden vuoden välein.[6] Vietnamissa on monen ehdokkaan vaalit, mutta virallisen ehdokkuuden saamiseksi on saatava isänmaan rintaman tuki. Noin 75 % kansalliskokouksen jäsenistä on puolueen jäseniä.[7]
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 58 maakuntaan (tỉnh) ja viiteen erilliseen maakuntatasoiseen kaupunkialueeseen (thành phố). Maakuntia hallitsee kansanneuvosto, joka puolestaan valitsee maakunnan kansankomitean, joka on maakuntahallinnon toimeenpaneva elin. Maakuntien hallinnot toimivat keskushallinnon alaisuudessa.
Oikeuslaitos
Oikeuslaitos perustuu Ranskan laeille, joita on sovellettu kommunistiseen käytäntöön. Korkeimman oikeuden johtaja johtaa vetoomustuomioistuinta, sotilasoikeuksia ja paikallisia tuomioistuimia. Hän vastaa oikeuslaitoksesta Kansalliskokoukselle.[8]
Sota Kiinaa vastaan kesti valtion pohjoisissa maakunnissa kuukauden. Tämän jälkeen Vietnamin suhteet Neuvostoliittoon ja sen liittolaisiin SEV-valtioihin lähenivät entisestään. Vietnam sai 1980-luvun ajan taloudellista avustusta lähes kolme miljoonaa dollaria vuodessa Neuvostoliitolta ja SEV-mailta. Apu loppui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[4]
Vietnamin kansainväliset suhteet paranivat sen jälkeen, kun maa vetäytyi Kambodžasta vuonna 1989. Vuonna 1991 se solmi taloudelliset ja diplomaattiset suhteet monien ASEAN-maiden ja Länsi-Euroopan maiden kanssa. Samana vuonna Vietnam ja Kiina aloittivat yhteiset toimet suhteidensa parantamiseksi. Vietnam pyrki 1990-luvulla liittymään maailmanlaajuisiin diplomaattisiin ja talousverkostoihin. Se liittyi Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Aasian kehityspankkiin. Heinäkuussa 1995 Vietnam hyväksyttiin ASEANin jäseneksi.[4]
Country Profile: Vietnam (PDF) (s. 15) joulukuu 2005. Library of Congress. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
Marshall Cavendish Corporation: World and Its Peoples: Cambodia, Laos, and Vietnam. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 9780761476399Google-kirjat (viitattu 1.2.2010). (englanniksi)
