PROFILPELAJAR.COM

Valdai; Валда́й
	; Vapaudenaukio (ploštšad Svobody).
; lippu	; vaakuna
	; Valdai
	Koordinaatit: 57°58′N, 33°15′E
Valtio	Venäjä
Subjekti	Novgorodin alue
Piiri	Valdai
Kaupungiksi	1770
Hallinto
– Asutustyyppi	kaupunki
– Hallinnon tyyppi	kaupunkikunta
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	28,41 km²
Väkiluku (2011)	17 000
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
	Kaupungin kotisivu
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Valdai (ven. Валда́й) on kaupunki, kaupunkikunta ja Valdain piirin hallinnollinen keskus Venäjällä Novgorodin alueella^[1]. Se sijaitsee Valdain ylängöllä Valdaiskojejärven rannalla^[2] 142 kilometriä Novgorodista kaakkoon^[3]. Kaupungissa on 16 000 ja kunnassa 17 000 asukasta (vuonna 2011)^[4].

Maantiede ja ilmasto

Valdain kaupunkikunnan pinta-ala on 28,41 neliökilometriä^[5]. Se rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Valdain piirin Roštšinon, kaakossa Jedrovon, etelässä ja lounaassa Korotskon ja lännessä Jaželbitsyn maalaiskuntiin. Kuntaan kuuluu kaupungin lisäksi Zimogorjen kylä,^[3] jossa on vajaat 1 000 asukasta (vuonna 2011)^[4].

Seudun ilmasto on lauhkea mannerilmasto. Talvi on melko pitkä ja kylmä ja kesä kohtalaisen lämmin. Keskilämpötila on tammi-helmikuussa –9...–10 °C ja heinäkuussa +16–17 °C. Vuotuinen sademäärä on 766 millimetriä, ja talven lumipeitteen paksuus enimmällään 40–45 senttimetriä. Sää on usein epävakainen.^[6]

Historia

Novgorodin Derevan viidenneksen Korotskon pogostaan kuulunut Valdain kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvun lopussa. Sen kautta kulki maantie Moskovasta Novgorodiin ja myöhemmin Pietariin. Sotajoukkonsa kanssa Novgorodiin matkannut Iivana Julma hävitti kylän vuonna 1569, mutta jo vuonna 1574 siellä oli 44 taloa. Myöhemmin kylään rakennettiin puinen kirkko. 1600-luvun alun ruotsalaismiehityksen aikana Valdai joutui jälleen hävityksen kohteeksi.^[7]

Moskovan patriarkka Nikon perusti vuonna 1652 Valdaiskojejärven saarelle Ivironin Jumalanäidin luostarin, jonka alaisuuteen kylä kuului vuoteen 1764 saakka. Sen viereen syntyi Zimogorjen kyytiasema. 1700-luvulla Valdai oli yksi Moskovan ja Pietarin välisen maantien suurimpia kyliä.^[8]

Keisarinna Katariina II perusti vuonna 1770 Valdain kaupungin, josta tuli Novgorodin lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus ja tärkeä markkinapaikka^[9]. Sen asukkaat kyyditsivät matkustajia, ajoivat kuormia, ylläpitivät majataloja sekä harjoittivat käsityöammatteja. Erityisen kuuluisia olivat Valdaissa valetut kulkuset ja kirkonkellot.^[10]

Pietarin ja Moskovan välisen rautatien valmistuttua 1800-luvun puolivälissä Valdain talouselämä lamaantui. Toistuvat tulipalot hävittivät kaupunkia, ja monet valdailaiset hakeutuivat muualle ansiotöihin.^[11] Vuonna 1909 kaupungissa oli 5 800 asukasta, neljä koulua, zemstvon sairaala ja kuusi ortodoksista kirkkoa. Valdain kihlakuntaan kuului 19 volostia, joissa oli 1 079 asutuskeskusta ja 107 800 asukasta.^[12]

Vuonna 1927 perustettiin aluksi Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuulunut Valdain piiri, joka vuonna 1944 liitettiin vasta muodostettuun Novgorodin alueeseen^[13]. Toisen maailmansodan aikana kaupunki säästyi saksalaismiehitykseltä ja siellä toimi luoteisen rintaman esikunta. Neuvostoaikana Valdaihin syntyi metalli-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuutta^[11]^[14].

Liikenne, talous ja palvelut

Valdain kautta kulkee Moskovan ja Pietarin välinen M10-valtatie sekä Bologojen ja Dnon välinen rautatie,^[15] josta haarautuu sivurata Kresttsyyn^[10]. Moskovaan on maanteitse 386 kilometriä^[15] ja Pietariin 330^[3].

Kaupungista on linja-autoyhteydet Novgorodiin, Borovitšiin, Vyšni Volotšokiin, Tveriin ja Pietariin^[16]. Moskovan ja Pihkovan väliä kulkevat henkilöjunat pysähtyvät Valdain rautatieasemalla. Paikallisjunat liikennöivät Bologojeen, Staraja Russaan ja Dnohon.^[17] Kaupungin ja Ivironin Jumalanäidin luostarin välillä kulkee kesäisin moottorialus.^[18]

Valdain talous perustuu teollisuuteen sekä läpikulkuliikenteen ylläpitämään kaupankäyntiin. Teollisuuden aloja ovat koneenrakennus, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä elintarviketeollisuus.^[19]

Kaupungin tärkein yritys on optisia laitteita valmistava Jupiter. Valdain mekaaninen tehdas ja pumpputehdas valmistavat pumppuja, Meliodorstroi ja Spetsgazremstroi ovat erikoistuneet rakennus-, korjaus- ja asennustöihin. Puunhankintaa ja -jalostusta harjoittaa vankeinhoitolaitoksen työsiirtola ja joukko yksityisyrittäjiä. Elintarviketeollisuutta edustavat meijeri ja kaksi säilyketehdasta. Zimogorjessa on maatalousyritys.^[20]

Kaupungissa toimii kahdeksan lastentarhaa, kaksi keskikoulua, lukio, lasten harrastuskeskus, palvelualojen ammattikoulu ja Novgorodin maatalousteknikumin sivutoimipiste. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluu piirisairaala, ensiapuasema, lasten- ja vanhainkoti. Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, piirin kulttuuritalo ja keskuskirjasto sekä kansantaiteen keskus.^[21] Paikallislehtenä ilmestyy vuonna 1917 perustettu Valdai^[22].

Matkailu ja nähtävyydet

Valdain ylängön korkeimmalla kohdalla, havumetsien ja järvien keskellä sijaitseva kaupunki lähiympäristöineen on suosittu matkailukohde ja lomanviettopaikka. Seudun järvimaisemien ja metsäluonnon suojelemiseksi perustettiin vuonna 1990 Valdain kansallispuisto.^[10]

Kaupungin lähellä Valdaiskojejärven saarella sijaitseva Ivironin Jumalanäidin luostari oli aikoinaan yksi Venäjän tärkeimmistä uskonnollisista keskuksista^[23]. Sen nähtävyyksiin kuuluu Averki Mokejevin suunnittelema monumentaalinen Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali (1655–1658) puuleikkauksin koristettuine ikonostaaseineen, 1600-luvulla rakennetut kellotapuli, asuin- ja talousrakennukset sekä etupäässä 1780-luvulla pystytetty kulmatornein varustettu kiviaita, jossa on 1600-luvulta peräisin oleva arkkienkeli Mikaelin porttikirkko.^[10] Vuonna 1927 suljettu luostari palautettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle vuonna 1991^[23].

Valdain kaupungissa on 135 rekisteröityä kulttuuriperintökohdetta. Kiinnostavimpia rakennusmuistomerkkejä ovat Nikolai Lvovin suunnittelema klassistinen Pyhän Katariinan pyörökirkko (1793), myöhäisbarokkia edustava Pyhän kolminaisuuden katedraali (1744) ja 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin oleva Ivironin Jumalanäidin luostarin tsasouna.^[24] Suojeltu keskusta-alue koostuu etupäässä 1700–1800-lukujen yksi- ja kaksikerroksisista puu- ja kivitaloista, joiden joukkoon on ripoteltu kokonaisuutta häiritseviä kerrostaloja ja julkisia rakennuksia^[25]. Pyhän Katariinan kirkossa sijaitsee vuonna 1995 avattu kellomuseo. 1800-luvulta peräisin olevassa yksityistalossa toimii kaupungin historiasta kertova museo^[26].

Valdain kehittämissuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota matkailuun^[27]. Kaupungissa on kolme hotellia ja useita muutaman huoneen majoituslaitoksia. Lähiseudulla sijaitsee lomakyliä, täysihoitoloita ja parantoloita.^[28]

Kuvagalleria

Ivironin Jumalanäidin luostari.
Pyhän Katariinan kirkko.
Ivironin Jumalanäidin luostarin tsasouna.
Kolminaisuuden katedraali.
Temppeliin tuomisen kirkko.
Kaupungin historian museo.

Lähteet

Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Valdaiskoje gorodskoje poselenije Valdaiskogo raiona Novgorodskoi oblasti. Tom 2: Materialy po obosnovaniju 2012. Veliki Novgorod: GrafInfo. Viitattu 8.2.2013. (venäjäksi)^{[vanhentunut linkki]}

Viitteet

↑ Generalnyi plan, s. 13–14.
↑ Generalnyi plan, s. 79.
↑ ^a ^b ^c Generalnyi plan, s. 14
↑ ^a ^b Generalnyi plan, s. 68.
↑ Generalnyi plan, s. 77.
↑ Generalnyi plan, s. 16–17.
↑ Generalnyi plan, s. 14–15.
↑ Generalnyi plan, s. 15.
↑ Generalnyi plan, s. 15–16.
↑ ^a ^b ^c ^d Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 62. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6 (venäjäksi)
↑ ^a ^b Generalnyi plan, s. 16.
↑ Spisok naseljonnyh mest Novgorodskoi gubernii. Vypusk 5: Valdaiski ujezd, s. 3, 7. Novgorod: Gubernskaja tipografija, 1909. (venäjäksi)
↑ Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 99–100. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.2.2013). (venäjäksi)
↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 4, s. 253. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1971. (venäjäksi)
↑ ^a ^b Generalnyi plan, s. 111.
↑ Generalnyi plan, s. 111–112.
↑ Generalnyi plan, s. 114–115.
↑ Generalnyi plan, s. 115.
↑ Generalnyi plan, s. 60.
↑ Generalnyi plan, s. 60–63.
↑ Generalnyi plan, s. 93–97.
↑ Po materialam gazety ”Valdai” valday.com. Viitattu 9.2.2013. (venäjäksi)
↑ ^a ^b Ofitsialnyi sait Administratsii Valdaiskogo munitsipalnogo raiona: Iverski monastyr valdayadm.ru. Viitattu 8.2.2013. (venäjäksi)
↑ Generalnyi plan, s. 36–38.
↑ Generalnyi plan, s. 16, 46–47.
↑ Generalnyi plan, s. 97–99.
↑ Generalnyi plan, s. 64.
↑ Otdyh na Valdaje – bazy otdyha, gostinitsy, gostevyje doma, kvartiry valday.com. Viitattu 8.2.2013. (venäjäksi)