Uskelan Isokylän emäkirkko

Uskelan Isokylän emäkirkko
Uskelan vanhalla kirkonpaikalla ovat vielä jäljellä kellotapuli ja hautausmaa. Kuva lounaasta.
Uskelan vanhalla kirkonpaikalla ovat vielä jäljellä kellotapuli ja hautausmaa. Kuva lounaasta.
Sijainti Salo, Uskela, Isokylä
Koordinaatit 60°24′40″N, 23°10′07″E
Seurakunta Salon seurakunta
Rakentamisvuosi 1749 (tuhoutui 1825)
Suunnittelija Mats Sipilä
Materiaali puu
Tyylisuunta ristikirkko
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Uskelan Isokylän emäkirkko oli varsinaissuomalaisen Uskelan seurakunnan kirkko, joka sijaitsi Isokylässä Uskelan- eli Salonjoen rannalla nykyisen Salon kaupungin alueella. Kirkko oli puinen ristikirkko, ja se purettiin vuonna 1825 maanvyörymän vaurioitettua sitä. Kirkon rauniota purettaessa selvisi, että paikalla oli ollut aiemmin useita kirkkoja. Ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1210–1220-luvulla. Uskelan emäseurakunta yhdistettiin 1820-luvulla kirkon vaurioitumisen jälkeen Salon kappeliseurakuntaan.

Kellotapuli.
Uskelan vanhan hautausmaan vanhin hautakivi.

Kirkko ja sen edeltäjät

Uskelalla on ollut monta kirkkoa, jotka on rakennettu aina uudelleen vanhalle paikalle. Tämä selvisi, kun viimeisen kirkon raunioita purettiin, ja löydettiin useiden kirkkojen jäänteet.[1]

Ensimmäinen kirkko rakennettiin luultavasti 1210–1220-luvuilla.[2] Koska keskiaika kesti Suomessa kirkollisen elämän ja kirkonrakennuksen kannalta noin 350 vuotta (noin vuodet 1200–1556), kirkkoja lienee ollut tämän jälkeen useita, kun vanhat kirkot ovat palaneet, lahonneet tai jääneet liian pieniksi. Ainakin 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa kirkko on kuitenkin mitä luultavimmin korvattu suuremmalla.[3]

Uskelan oletettavasti keskiajalta peräisin ollut emäkirkko paloi 1604, ja se rakennettiin uudelleen todennäköisesti aikaisempien kaltaiseksi. Kirkko korvattiin uudella ja suuremmalla 1660-luvun kuluessa. Sen on arveltu olleen ristikirkko, mutta Suomen kirkkorakennusten historiaan perehtyneen Markus Hiekkasen mukaan tästä ei ole varmuutta. Kirkko paloi jo 1670, ja 1672 valmistuneen uuden kirkon tiedetään varmuudella olleen ristikirkko. Kirkko kärsi maanvyörymistä, ja sitä korjattiin useaan otteeseen. Välillä anottiin jopa koko kirkon käytön lopettamista. 1740-luvulla kirkko hylättiin.[4]

Kirkko päätettiin kuitenkin vuonna 1749 rakentaa vielä kerran uudelleen. Kirkon suunnitteli ja rakennusmestarina toimi Turun tuomiokirkon puuseppä Mats Sipilä. Pintaansa kirkko sai punavärin luultavasti ensimmäisenä Uskelan kirkoista.[5] Samalla rakennettiin hirrestä tapuli.[6]

Lähellä on sijainnut pappila, jonka paikalla on nyt 1800-luvun puolivälistä peräisin olevia rakennuksia.[7] Kirkon ja Pappilan ohi kulkee Hiidentie, jonka Museovirasto on määritellyt Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tie on osa vanhaa maantietä Salosta Pertteliin, ja sen on myös katsottu yhdessä Hämeen Härkätien kanssa olleen osa tieyhteyttä Hämeestä Uskelanjokilaaksoon mahdollisesti jo rautakaudella.[8][9]

Kohtalokas jouluyö

Kirkonpaikka pohjoisesta. Maanvyörymäalue näkyy hautausmaan ja joen välissä.

24. joulukuuta 1825 vyörymäherkällä Uskelanjoella sattui suuri maanvyörymä, jonka seurauksena kirkko jouduttiin myöhemmin purkamaan, koska maata oli lähtenyt kirkon alta pois.[10][11][12] Tapaus tuli tunnetuksi, kun Sakari Topelius kirjoitti siitä Maamme kirjaan.[13] Puretun kirkon peruskiviä käytettiin Perttelin viljamakasiinin rakennusaineena.[14]

Tuhon jälkeen

Samalle paikalle ei enää rakennettu uutta kirkkoa, vaan kirkon tuhoutumisen seurauksena Uskelan vanha emäseurakunta yhdistettiin Salon kappeliseurakuntaan, josta näin tuli Uskelan uusi emäseurakunta. Uskelan uusi, vielä nykyäänkin käytössä oleva kirkko rakennettiin vuonna 1831 lähelle vanhan Salon kappelikirkon paikkaa, jolloin 1500-luvulta peräisin ollut kivinen kappelikirkko purettiin uuden kirkon rakennustarpeiksi.[15] Vanhan emäkirkon paikalle jäivät hautausmaa ja kellotapuli, jotka ovat käytössä edelleen.[10]

Lähteet

  • Hiekkanen, Markus: Uskelan pitäjän kirkkorakennukset ennen 1800-luvun alkua. (Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868) Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0

Viitteet

  1. ↑ Nordman C.A., Cleve Nils: Suomen kirkot - Perniön rovastikunta II, s. 11. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys & Weilin+Göös, 1966.
  2. ↑ Hiekkanen 2006: 660.
  3. ↑ Hiekkanen 2006: 662.
  4. ↑ Hiekkanen 2006: 667–669.
  5. ↑ Hiekkanen 2006: 669.
  6. ↑ Tapuli Kulttuuriympäristö. Rekisteriportaali. Museovirasto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 7.6.2010.
  7. ↑ Uskelanjokilaakson kulttuurimaisema Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 7.6.2010.
  8. ↑ Perttelin kirkkomaisema ja Hiidentie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. ↑ Masonen, Jaakko: Hämeen Härkätie. synty ja varhaisvaiheet, s. 87–88, 283–289. Tiemuseon julkaisuja 4. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, 1989. ISBN 951-861-448-2
  10. ↑ a b Hautausmaat Salo-Uskelan seurakunta. Viitattu 15.1.2009.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Hannu Arve ym.: Salo: Kuninkaantien kaupunki, s. 86. Salo: Salon kaupunki, 2004. ISBN 951-96152-3-7
  12. ↑ Alifrosti, Kari: Salon ja Uskelan historia 1869-1990, s. 11. [Salo]: Salon kaupunki, 1996. ISBN 951-96152-1-0
  13. ↑ Topelius, Zacharias: Maamme kirja (38. painos 1934) Kotikirjaston uumenista. Ulrika Juselius. Viitattu 15.1.2009.
  14. ↑ Matkailu Perttelin kunta. Arkistoitu 17.10.2008. Viitattu 15.1.2009.
  15. ↑ Vähäkangas, Ismo: Vapaudenajalta kunnallishallinnon perustamiseen, s. 338–340. (Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868) Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0

Aiheesta muualla