Maanvyöry

Maanjäristyksen aiheuttama maanvyöry San Salvadorissa.

Maanvyöry on massaliikunto, jossa maa-aines ja kivet liikkuvat rinnettä alaspäin painovoiman vaikutuksesta. Massaliikunto tapahtuu, jos painovoima on suurempi kuin ainesta paikallaan pitävä kitka- tai koheesiovoima. Rinteen jyrkkyys, maamassan koostumus ja vetisyys ovat tärkeimpiä maanvyöryjen aiheuttajia. Lisäksi eroosio, maanrakentamisella aikaan saadut rinteen rasitukset ja rinteen alaosan vastavoimien häviäminen (esimerkiksi joen tai meren aaltojen aiheuttama eroosio) toimivat maanvyöryä lisäävänä tekijänä. Myös maanjäristykset tai liikenteen aiheuttama tärinä edistävät maanvyöryä.

Massojen liikkeelle saamiseksi rinteen jyrkkyydeksi riittää kuitenkin jopa yhden asteen kaltevuus.[1]

Maan massaliikunnot jaetaan kahteen päätyyppiin: hetkellisiin massaliikuntoihin ja hitaasti liikkuviin massaliikuntoihin.

Maanvyöry Sannajoen tulvan jälkeen Itävallassa.

Hetkelliset massaliikunnot

Maanvyöryt ovat hetkellisiä massaliikuntoja. Maanvyöryssä yleensä muodoltaan lapiomainen kaistale kiinteää tai juoksevaa maa-ainesta valuu tai vyöryy rinnettä alas, esimerkiksi runsaiden sateiden vaikutuksesta. Maanvyöryssä myös kasvillisuuden sitoma pintakerros (20–40 cm) voi valua alas alla olevan roudan toimiessa liukupintana. Maanvyöryt jättävät maastoon vieremäarven, josta maanvyöry voi levitä. Yleensä leviäminen tapahtuu sivusuunnassa.

Hitaasti liikkuvat massaliikunnot

Hitaasti liikkuvat maan massaliikunnot tarkoittavat maamassojen hidasta valumista alaspäin. Hitaan maanvieremän huomaa esimerkiksi pystytetyistä rakenteista (esimerkiksi sähkötolpista), jotka kallistuvat vinoon, tai puista, joiden runko on käyristynyt hitaan massaliikunnon takia. Hitaan massaliikunnon yksi muoto on solifluktio, jossa vettynyt maa valuu hitaasti alas muodostaen solifluktioterasseja ja -kielekkeitä.

Isot maanvyöryt Suomessa

1770-luvulla tapahtuneen maanvyöryn jälki pellolla Uskelassa keväällä 2019.
Varoitusmerkki maanvyörymästä Rekijoen varrella Kiikalan Kärkelässä Salossa.

1770-luvulla iso osa pellosta vieri Uskelanjokeen Varsinais-Suomessa.[2] 1820-luvulla Uskelanjoessa oli useita suuria maanvyörymiä. 1825 maanvyörymä vaurioitti pahasti Uskelan emäkirkkoa, ja 1827 maanvyöry hajotti Veitakkalan ja Haukkalan myllyt sekä muutti hieman joen kulkua.[3][4]

Toukokuussa 1919 suuri peltoalue vajosi useita metrejä Halikon Vässilän kylässä tukkien maamassoillaan vähäksi aikaa Halikonjoen. Toukokuussa 1924 tapahtui Muolaan Jaarilan kylässä maanvieremä joka tuhosi 250 metriä pitkän ja 70 metriä leveän niityn sekä niityllä olleet kolme latoa.[5]

29.–30. joulukuuta 1924 Someron Häntälän kylän ja Kuusjoen välisen maantiesillan alapuolella tapahtui noin 50 000 kuutiometrin maanvieremä, joka tukki joen 100–200 metrin matkalta ja vei mukanaan kaksi latoa ja niiden alapuolella olleen kylätien.[6]

Vuotomaa Suomen Lapissa

Suomen Lapissa esiintyy roudan vaikutuksesta tapahtuvaa maan valumista tuntureiden rinnettä alas. Ilmiö on yleinen arktisilla alueilla Saanan länsirinteessä routa ja sen sulaminen ajavat yhdessä painovoiman kanssa kiviä alaspäin 2–6 senttimetrin vuosivauhtia[7]. Vuotomaille syntyy vuotomaahyllyjä, joissa on paksu lumi. Näin vuotomaalla voi kasvaa muualla tunturissa harvinaisia kasveja, muun muassa saniaisia[7].

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 28. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4.
  2. ↑ Maamme-kirja Wikiaineistossa
  3. ↑ Arve, Hannu et al.: Salo – kuninkaantien kaupunki, s. 86. Salo: Salon kaupunki, 2004. ISBN 951-96152-3-7
  4. ↑ Haukkalan kylä Uskelassa Salon Seudun Sukututkijat. Viitattu 23.3.2020.
  5. ↑ Muolaan mullistus merkillinen vain laajuudessaan, Uusi Suomi 7.5.1924, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  6. ↑ Maanvieremä Someron Häntälässä, Suomen Kuvalehti, 14.2.1925, nro 7, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  7. ↑ a b Suurtuntureiden luonto: Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, toim. Antero Järvinen ja Seppo Lahti. Palmenia, 2004, s. 69 ISBN 952-10-1142-4

Aiheesta muualla