PROFILPELAJAR.COM

Tämä artikkeli käsittelee kanadansuomalaista lehteä. Suomessa on ilmestynyt samanniminen kristillisen työväenliiton lehti, joka myöhemmin ilmestyi nimellä Kristillinen Työkansa.

Työkansa oli Ontarion Port Arthurissa vuosina 1907–1915 ilmestynyt kanadansuomalainen sosialistinen sanomalehti.

Poliittiset sidokset ja lehden linja

Syyskuussa 1907 perustettu Työkansa oli muodollisesti itsenäinen sosialistinen työväenlehti, jonka kustantajana toimi Finnish Publishing Company Ltd. alias Työkansa Publishing Company -niminen yritys. Vuonna 1911 lehdestä tuli vastikään perustetun Canadan Suomalaisen Sosialistijärjestön puolivirallinen ja vuonna 1914 virallinen äänenkannattaja. Lehden vaikutusvaltaisimpia osakkeenomistajia olivat Port Arthurin, sen naapurikaupungin Fort Williamin ja Toronton suomalaiset työväenjärjestöt, mutta omistajina oli myös muita sosialistijärjestön paikallisosastoja ja yksityishenkilöitä. Suhteet Kanadan sosialistipuolueeseen ja myöhemmin Kanadan sosialidemokraattiseen puolueeseen olivat tiiviit, mutta usein varsin kriittiset.^[1]

Lehti arvosteli voimakkaasti kapitalistista talousjärjestelmää, vaati työväen järjestäytymistä ja kannatti lisääntyvää maahanmuuttoa Kanadaan. Se raportoi laajasti Port Arthurin, Fort Williamin ja muun Kanadan sekä vuonna 1913 Yhdysvaltain Michiganin kuparialueen lakoista. Varovaiseksi tarkoitetusta linjastaan huolimatta Työkansa herätti närkästystä konservatiivisessa ja uskonnollisessa osassa suomalaisia maahanmuuttajia, ja se joutui toisinaan kunnianloukkausjuttujen ja muiden syytöksien kohteeksi.^[2] Ensimmäisen maailmansodan myötä voimaan tullut sensuuri ei sen sijaan näytä suuremmin haitanneen lehden toimintaa^[3].

Julkaisuyhtiön talous ja konkurssi

Aluksi kahdesti viikossa ilmestyneen Työkansan levikki saavutti vuoden 1911 alussa 2 000 kappaleen rajan. Seuraavana talvena lehti päätettiin muuttaa kuusipäiväiseksi ja sille ryhdyttiin hankkimaan uutta painokonetta ja toimitaloa. Päivälehdeksi muuttumisen jälkeen Työkansalla oli keväällä 1912 noin 3 000 tilaajaa. Vuoden 1913 lopulla levikki nousi yli neljän tuhannen, mutta jäi ilmeisesti kauas arvioidusta 6 000 tilaajan kannattavuusrajasta. Ilmestymistiheyden lisääminen, investoinnit, toimituskunnan laajentuminen, heikko taloudenpito ja taloudellisen taantuman aiheuttama mainostulojen väheneminen johtivat yhtiön vaikeuksiin, joita yritettiin paikata lainoilla, osakkeiden myynnillä ja rahankeräyksillä. Vetoomukset ilmestymistiheyden vähentämisen puolesta jäivät vaille huomiota, ja julkaisuyhtiö ajautui vararikkoon, jonka vuoksi lehden ilmestyminen päättyi kesäkuussa 1915. Konkurssi oli kova isku kanadansuomalaisille sosialisteille, jotka olivat tukeneet Työkansaa huomattavilla rahasummilla.^[1]

Pohjois-Amerikan muiden sosialistilehtien tavoin Työkansan julkaisuyhtiö hankki tuloja kirja- ja paperikaupalla, käsittelemällä rahalähetyksiä, myymällä laivalippuja ja harjoittamalla muuta kustannustoimintaa. Sen muista julkaisuista tärkein oli vuosina 1908–1915 ilmestynyt pilalehti Väkäleuka, jonka kilpailijaksi tuli vuonna 1911 yhdysvaltalaisen Työmiehen yhteydessä ilmestynyt Lapatossu. Yhtiö kustansi myös kirjoja sekä tilapäisjulkaisuja kuten Murtava Voima, Työkansan Nuoli, Kevät-Valo ja Airue. Väkäleuka tuotti yleensä 9–10 % julkaisuyhtiön tuloista ja muut toiminnot 30–35 %.^[4]

Toimituskunta

Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli vuoden 1905 suurlakon jälkeen harjoittamansa maanalaisen toiminnan seurauksen Pohjois-Amerikkaan paennut Severi Alanne^[5]. Myöhemmin päätoimittajaksi tuli nimimerkkiä Hijoppi Rotilainen käyttänyt Moses Hahl, joka oli työskennellyt useissa pohjoisamerikkalaisissa työväenlehdissä^[6]. Muita toimittajia olivat ainakin J. V. Kannasto, Yrjö Mäkelä, Yrjö Halonen ja Kalle Aine^[7].

Jälkiseuraukset

Työkansan lakattua Port Arthuriin perustettiin Kanadan ensimmäinen porvarillinen suomenkielinen sanomalehti Canadan Uutiset^[8]. Sosialistit siirtyivät tilaamaan Yhdysvalloissa ilmestyneitä työväenlehtiä: Työmiestä, Raivaajaa ja Toveria, jotka Canadan Suomalainen Sosialistijärjestö tunnusti omiksi äänenkannattajikseen. Kanadan viranomaiset kielsivät niiden levittämisen yksi toisensa jälkeen vuosina 1916–1917, jolloin sosialistijärjestö päätti perustaa oman sanomalehden. Uusi lehti Vapaus alkoi ilmestyä Ontarion Sudburyssa marraskuussa 1917.^[9]

Lähteet

Pilli, Arja: The Finnish-language Press in Canada, 1901–1939: A Study in the History of Ethnic Journalism. (Annales Academiae Scientiarum Fennicae: Dissertationes humanarum litterarum 34) Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1982. ISBN 951-41-0447-1